Edellisestä kirjoituksessa unohtui kertoa, että Viiru kävi toistamiseen Helillä hierottavana, ja onneksi jumit olivat lievenneet ja lihakset pehmenneet. Otin kuitenkin vielä yhden käsittelykerrran ensi viikolle.
Voimia ja ketteryyttä tarvittiin lauantai-illan huumassa Pärnävaaran rinteillä ja hallissa. Alku- ja loppulenkkejä ei voi kutsua lämmittelyksi ja jäähdyttelyksi. Meno oli niin hurjaa, että heikompaa hirvitti. Viirun mukana rallasivat vuosikkaat sisarukset Nikke, Ulpu ja Jontte. Rauhallisemmin jolkottivat Tara, Asta, Sina ja Saimi.
Hallissa kukin treenasi makunsa mukaan agilitya tai tokoa/tottista. Meidän makuumme oli agility. Edellinen treenaaja Tuomas oli rakentanut kivan radan, jonka hän esitteli meille. Siinä sai harjoitella juuri niitä asioita, joita halusinkin, eli kontakteille jättöä ja sokkaria (kontakti ja persjättö kuulostaa kuulemma törkeältä agilitya harrastamattomien korvissa), vaikeampaa keppikulmaa ja keppien jälkeistä ohjausta. Kepeillä olen kokeillut suoran käden käyttöä, ja se toimii ainakin niin, etten ala hamuta lelua taskusta liian aikaisin ja näin sabotoi Viirun kepitystä.
Kontakteilla himmailu jatkui, mutta hiekkaan peitellyt kosketusalustat auttoivat. Mutta ensi kerralla pitää tarkkaan suunnitella kontaktiharjoitus ja palkkaus.
Radalla oli myös suoria posotuspätkiä. Ja lopuksi mentiin hyppyeste-putki-rallatus.
Taas on aussinaattori väsytetty :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti