Selasin blogeista, että viime vuonna pyhäinpäivänä olimme Elina Jänesniemen agilitykoulutuksessa ja toissa vuonna Popekon rauniokoulutuksessa, joka vieläkin on muistossani varmaan paras koirakoulutus, jossa ikinä olen ollut. Tai minulle mieluisin. Tämäkin pyhäinpäivä meni onnistuneesti.
Aamulla treenasimme Miimin ja Viian sekä Hilkan, Kirin ja Valon kanssa agilitya. Viipon aiheena olivat kontaktit ja niiltä lähteminen vauhdissa sekä vauhtisuoran päässä oleva suljettu keppikulma, joka tuotti viime treeneissä vaikeuksia. Harjoitus meni rutiinilla, ensi kerraksi luovempaa. Mutta oikeastihan vain halusin Viirulle parasta lenkkiseuraa ;) Eli treenin jälkeen neljä koirasukupolvea kirmaili Pärnän rinteillä.
Torstaina oli koiraharrastusta. Työmatkan vuoksi myöhästyin agilitytreeneistä todella pahasti, joten ei niistä sen enempää. Kompuroimme esteelle 17 saakka.
 |
| Rata Jari Lukkarinen |
Ilta jatkui tokon voivoi-treeneillä. Ja nyt löytyi Viirulle ihan mieluisin tokoliike, jolle tuskin mikään vetää vertoja. Tunnistusnoudon alkeet! Pimeällä hallin pihan reunamalla hajustettu kapula piilotettiin pusikon aluskasvillisuuteen. Sen lisäksi, että Viipo säntsäsi pöpelikköön nenä auki, se myös palautti kapulan pureksimatta käteeni. Nyt jo tuotiin kapulakasaa lähemmäksi, mutta sitä sitten jatketaan. Toisena liikkeenä harjoiteltiin siivekkeen kiertämistä ensi kerran luoksetulon pysäytystä varten. Viiru kiersi hyvällä vauhdilla yllättävän kaukaa = kentän puolestavälistä. Samoin pysähdyksistä toiseen suuntaan kiertäminen sujui kerran kokeiltaessa.
 |
| Miksi se on niin pulska? Kettiössä odottelemassa herkkuja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti