Haukkuintoa

Hakuryhmämme kokoontui kolmen naisen ja useamman koiran voimin isänpäivän aamuna jo kymmeneltä. Oltiin Tukholminlammilla samalla alueella kuin viimeksi; emme edes tallanneet tällä kertaa. Viiru treenasi taas vaihteeksi innokasta haukkumista. Sitä mukaa kun vire nousee, haukku paranee. Kaikki ukot olivat haamuja. Kakkoselle, kolmoselle ja neloselle Viiru säntäsi yliheittona. Viipo jäi odottamaan jonkin matkan päähän keskilinjasta, kutsuin ja lähetin vauhdista.

Maalimies palkkasi hyvien haukkujen jälkeen. Nelosella oli tarkoitus haukuttaa, kunnes olen kulkenut ohi. Se ei toteutunut, mutta hyvät olivat haukut sielläkin. Helppo, hauska, motivoiva hyvän mielen treeni. Ensi kerralla taas vaikeampaa.

Käytiin bortsujen kanssa vielä lenkillä. Ihan parasta ovat rennot kimppalenkit, jossa koirat jolkottelevat ja tutkiskelevat yhdessä, välillä nuoremmat yltyvät hippasille. Kenenkään ei tarvitse jännittää eikä jäykistellä häntä pörhöllä.