Voittajana maaliin

Lääkärissä keskiviikkona

Topilla aamulenkeillä liikkuminen muuttunut kankeammaksi ja haluaa mahd. pian takaisin. Juominen on vähentynyt, verta ollut iltapäivällä lattialla (vitrsassa?).
Topilla on kävely jäykkää, otj asentorefleksi puuttuu, tasapaino horkuu kun etujalkoja nostetaan (erit oej), selkäranka on jäykkä. 
Topilla on lihaskunto heikentynyt ja selkärangan jäykkyys sekä neurologiset puutokset aiheuttavat liikkumisongelmat. Aloitetaan gapapentin kipulääkitys 150 mg aamuin illoin. Kortisonilääkitys kroonisen haavauman hoitoon ennallaan. 
Jos gabapentin aiheuttaa oksentelua/ripulointia/heikotusta jätä pois ja ehkä lasketaan annosta.
UÄ: virtsarakossa sakkaa, limakalvo normaalia paksumpi.
virtsanäyte - verta 4 +, pH 7, ei sokeria, prot 2+, omp 1.036
aloitetaan ab kuuri ohjeen mukaan

Ilmeisesti antibiootti oli oikea, koska lääkkeen vaihtamistarpeesta ei tullut ilmoitusta. Topin kunto tuntuikin kohenevan heti antibiootin ja Gabapentinin aloituksen myötä; Topsukka on myös ollut sosiaalisempi ja kontaktihakuisempi kuin aikoihin. Aluksi lääkärissäkäynti sai kuitenkin minun mieleni matalaksi, ja ajattelin että kovin monen käden sormia ei tarvita Topsukan elinpäivien laskemiseen. Topi tuntuu olevan hyvällä mielellä, ja omalla tavallaan aina messissä, kun jotain tapahtuu.

Jäljellä

Perjantaina olikin Topille ihan järjestettyä tapahtumaa: verijälki ja pieni lenkki Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa. Jälki oli avoimen luokan muotoinen ja hyvin lyhyt - mutta turhan pitkä Topille. Lopussa olisi tullut hieman harhailua, kun voimat alkoivat ehtyä. Sorkalle päästiin ja kivaa oli! Kun muutkin olivat jäljestäneet, käytiin lyhyellä lenkillä. Viiru ajoi saman jäljen kuin Topi, ja huipusti ajoikin! Siinä vaiheessa jäljellä oli siis kertaalleen vedetyt tuoreet veret, kolmet ihmisen tossut (kahdet minun) ja Topin tassut. Luultavasti koiran nenälle sama kuin ihmisen silmälle tyhjennetty, punaiseksi maalattu Nevskin prospekti. Hyvin pysyi nenä maassa - mutta en tiedä, olisiko tarpeeksi hyvää keppien löytymiseen. Pitäisi päästä katsomaan pk-jälkikoiraa hommissaan.

Radalla

Keskiviikkona ja torstaina oli Viirulla pikkuiset agilitytreenit, monet ryhmäläiset ja torstain kouluttajakin olivat poissa. 

Sirkun kuva Patchcoat-leiriltä

Lauantaina olivat ekat viralliset agilitykisamme, hyppyrata ja agilityrata Varkaudessa. Kotiläksyjä tuli minulle paljon, mutta suuri osa oli vanhaa: Ohjaa, pahvi! Ohjaa tosissasi koko ajan ja jokainen este! Opeta ja ohjaa kontakteilta lähdöt selkeästi! Päätä kriteeri, noudata sitä, ja mieti etukäteen poikkeamisen seuraukset! Ja monta muuta läksyä. Noudatimme kuitenkin tuomarin puhuttelussa annettua ohjetta: tapahtuipa radalla mitä hyvänsä, niin voittajana maaliin!

Innovaattorina generoin myös ihan uuden menestysvajeen, jonka tausta tosin on noissa yllämainituissa läksyissä. Agilityradan lopussa meillä oli nolla alla. Viiru otti opetetun mukaisesti puomin kontaktin mutta lipsahti siitä - ehkä kun ajatelmani mukaisesti ennakoin persjättöä. Minä pysähdyin tuomarille (Anne Savioja) selittelemään, että kyllä se otti kontaktin. Kas kun en sovittelukahveja alkanut keitellä. Tuomari totesi, että niin ottikin, puomi oli täydellinen - MENE MENE. Kun olimme vastaanottamassa Vipstaakin kanssa ykköspalkintoa 7 sadasosasekunnin yliajalla, huomasin ettei näin pieneen häpeään kuole.

Ja hyvä oli ehkä leivoskella muillakin kontakteilla, mikä myös lisäsi aikaa...

Onneksi kaikki tuomaria myöten olivat lohduttavia ja kilttejä. Ihan ekaa kertaa kisaava ohjaaja saa paljon anteeksi ;) Tuttuja oli vähän. Nyt vain odottelen, milloin SAGI pyytää palauttamaan toimitsijakortin.

Ajallisesti ensin olleelta hypäriltä tuli hylky hyppyjen ohittamisesta - ehkä meistä kumpikaan ei ollut ihan niin kuin kotihallissa. Agilityradalla oli ykköseksi vaikea kohta, jossain päädyin yrittämään ensin persjättöä (ehtimisriski) ja sitten viskileikkausta (osaamis- ja ajattelunmuuttamisriski). Ehtimisriski realisoitui, ja saimme tehtyä kaksi onnistunutta takaaleikkausta!

Vaikeaa oli missään vaiheessa kisoja pidätellä hymyä, kun näki mielessään Viirun innokkaan naaman ja tarkkaavaisuudesta höröttävät korvat ekan hypyn takana.

Aurinkoisissa kisoissa juotiin VarPSin 40-vuotiskakkukahvit. Palkintona oli paljon koiran herkkuja lahjakortin lisäksi; ostin myös Viirulle lelun. Hauskan päivän päättivät kavereiden tuparit, joissa Viiru vielä jaksoi toimia seurustelu-upseerina.