Viikonlopun viettoa (sis. tuplanollan)

Saisi tämä flunssailu jo päättyä, tylsää ja masentavaa. Säätkin muuttuvat ennusteen ensi viikolla syksyksi. Sirkku tosin kirjoitti jo eilen, että tänään on syksy.

Topi oli mökillä kuistilla loikoilemassa ja tähystelemässä.

Topi odottelee saunan eteisessä ja nauttii vilvoittelunameja (huomaa pöytäliina).

Lauantaina Viiru tapasi aimo lauman sukulaisiaan Miimin yllätyskekkereillä. Kiitos! Kotiin lähdettiin aikaisin, koska sunnuntaiaamuna Jee, mitä tänään tehtäisiin -Viipo ja köhivä, umpiväsynyt ohjaaja suuntasivat agilitykisoihin Pieksämäelle. Matkalla satoi rankasti Varkauteen asti, mikä ei ollut yhtään kivaa. Mietin, miksi ihmeessä yksikseni (ja sairaana) ajelen neljä tuntia eestaas parin minuutin kirmailun takia. Mieliala koheni kuitenkin, kun perillä avasin peräkontin ja näin iloiset silmät ja reippaat hörökorvat. Aurinkokin paistoi välillä.

Historia toisti itseään ;) Topin eka nolla oli Tuija Kokkosen radalta kuusi vuotta sitten Joensuussa Sirkun kanssa. Viiru tempaisi saman tien nollia kaksi Kokkosen radoilta. Kolmaskin rata oli tarjolla, mutta siihen ei ohjaajan tsemppi enää riittänyt, kun sama tuomari ei olisi voinut kuitenkaan sertiä antaa Viipolle (muuten kyllä olisin...) Kokeilin hönttejä ohjauksia, joista itsekin tiesin, etteivät ne pelitä. Maksullinen harjoitus. Toisella radalla, jossa sijoituimme ykkösiksi, ohjasin sen verran hyvin, että itsekin vallan yllätyin. Radalla oli myös Viirun lempieste pöytä - melkein meni yli, koska en jarruttanut ihan tarpeeksi, mutta Viiru kamppaili pysyäkseen pöydän päällä ja onnistui :)

Kyllä vetää vakavaksi tällaiset palkinnot. Missä lelut ja herkut?

Onneksi kaikki historia ei toistunut. Jotenkin on jäänyt mieleen nimenomaan Pieksämäeltä se, miten yritin innostaa ja leikittää Topia (turhaan) sekä pyysin seuraavalta ohjaajalta, ettei hän toisi koiraansa lähelle. Viirun kanssa tämmöisiä huolia ei ole. Videomateriaalia ei ole, muistot vain elävät. Viiru on kyllä mahtava tyyppi!