Pk-treeniä

Maanantaina satoi koko päivän, mutta illalla hakuharkoissa vettä ei tullut enää kaatamalla. Pilvisessä säässä pimeä meinasi kuitenkin yllättää, vaikka meitä oli vain neljän hengen valiojoukko (tai vain yksi oli oikea valio - mutta se onkin neloisvalio). Viiru oli viimeisenä, ja oli jo melko hämärää. Ukkoja oli kolme, kaikki pimeitä. Hämärää, pimeää, eikä alueella muutenkaan kasvillisuuden vuoksi nähnyt nenäänsä pitemmälle.

Ensimmäinen ukko oli lähellä vasenta eturajaa häkissä. Pitkästä aikaa Viirun piti haukkua, kunnes olin kiertänyt maalihenkilön ja antanut luvan palkata. Sujui sydäntälämmittävän hyvin. Kakkonen löytyi hyvin ja hienolla pistolla, vaikka olikin pitemmällä kuin luulin... Kolmosestakaan emme oikein tienneet, missä ukko kykki. Löytyi toisella lähetyksellä. Ensimmäisen sabotoin harvinaisen osuvasti. Juuri, kun Viiru päästi ensimmäisen haukahduksen, kutsuin sen takaisin. Lähti kuulemma kuin pyssyn suusta. On siis ainakin hallinnassa ;)

Aussieyhdistyksen tokoleirillä, kuva: Sirkku Kouki

Tiistaina käynnistettiin projekti BH. Aikaa on kuukausi. Suurimmat haasteet ovat kaavion opetteleminen ja oma liikkuminen, intensiteetti pitkissä seuraamisissa ja paikkamakuu. Luoksetulossa eteenistumisella en ajatellut vaivata päätäni. Josepan vuorolla koulutuskentällä oli kivasti porukkaa, Kiri-emo sekä Hilkka ja kaveri, jotka auttoivat treenissä. Viiru pysyi hyvin paikkamakuussa pienessä häiriössä, vaikka olin kaukana selin (Hilkka tarkkaili). Seuraaminen ei sujunut lainkaan, joten seuraavaksi kentällä huippulyhyitä pätkiä huippuleikillä.

Kun olimme jaksaneet kauas kentälle (vajaan kilometrin kävely), piti hetken mielijohteesta jatkaa myös projektia Metrin este. Siinä taidettiin päästä yli 90 cm eli palasen puolikas puuttuu enää. Hyppy siis ei ole kummoinenkaan projekti, vaan (hyppy)nouto.

Mehän näytetään ihan tokoilijoilta (Sirkun kuva aussietokoleiriltä)

Topi menee huomenna aamulla lääkäriin. Tuntuu, että sillä aamuisin on kipuja. Ja mietin, onkohan sillä pissatulehduskin.