Sää oli ihanan aurinkoinen, eikä paisteessa ollut liian kylmäkään. Onneksi
Miimi, Unski, Pami ja Viia lähtivät kanssamme kävelylle.
|
Liperissä on aina kauniit maisemat ja koirat. Huomaa kuvassa tyylikkäästi näkyvät kuvaajien varjot. |
|
Kuvassa keskellä etualalla Viipo Vaapo ja arvaa kenen varjo. |
Iltaa kohti alkoi tuiskuttaa. Menimme kuitenkin noutajien tokoon. Aiheena oli kontakti ja palkkaaminen. Oikeasti menin kuitenkin harjoittelemaan paikkamakuuta ja seuraamista. Seuraamista oli myös käskytettynä. Omat kääntymiseni eivät olleet harjoittelematta parantuneet yhtään parissa viikossa. Ei myöskään Viirun paikkamakuu. Toisessa setissä Viiru nousi taas, vaikka välimatka ja aika oli lyhyt. Takapalkkaa ei ollut toisella kerralla. Ei auta kuin miettiä, tarkkailla ja ottaa kellokin käyttöön. Ei ole mitään voittamatonta syytä siihen, että Viiru ei pysyisi paikkamakuussa. Minun vain pitää osata kertoa sille, että nousta saa vasta luvan kanssa.
Viiru sai uuden lelun, ettei aina tarvitse mässyttää vanhoja matonkuteita. Olio olikin tosi mieleinen ja kotona Viiru aivan oma-aloitteisesti asettui poseeraamaan sen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti