Aurinkoa ja agilitya

Keskiviikkona tehtiin Soilin suunnittelemaa, Cruftsin innoittamaa rataa. Seuraavien päivien työmatka Rovaniemelle on tehokkaasti pyyhkinyt pois analyyttiset muistot treeneistä - jos niitä syntyikään. Alun tein perusfilosofiani mukaan peruskäännöksillä. Viiru ei joka toistolla tehnyt puomia täydellisen hyvin. Yllättävän vaikea oli 8-hyppy takaa: koira piti viedä ja heittää tarpeeksi pitkälle, ja silti ehtiä valssatessa alta pois.

Keinun jälkeisellä hypyllä 16 niistettiin. Eipä siinä sen kummoisempia, taas todella hyvin suunniteltu treeni, jossa otettiin huomioon, että ryhmässämme on kaksi valiota, yksi kolmosluokan koira ja kolme mölliä (joista yksi on parempi kuin suuri osa kolmosten koirista - enkä tarkoita tällä Viirua...).

Rovaniemellä en vieläkään nähnyt revontulia, vaikka sää olisi ollut otollinen: kirkasta ja kylmää (öisin lähemmäs -30 astetta) ja illallispaikastakin oli näköalaa. Joulupukkeja ja turisteja oli riittämiin, varsinkin majapaikassa.

Kotiin palattua oli Niina Leinosen koulutus. Tarkkaakin tarkempien valssi- ja käännösneuvojen saattelemina pääsimme omalla vuorollamme esteelle 13. Itse siis valitsin valssit, olisivat muutkin ohjaukset olleet mahdollisia... Olisin kuitenkin halunnut tietää, millaisella kiepautuksella hyppy 21 ohjattaisiin, mutta sinne emme siis ehtineet.
 

Kakkoshypyn valssin askeleita hioimme pitkään. Kolmosen ajattelin vipata peruuttaen oikealla kädellä, mutta vippaus sujuikin hienosti vasemmalla eli koiran puoleisella kädellä - ja käden piti olla hyvin alhaalla. Napakasti kääntyi hän.  A:n jälkeiselle 7-hypylle väänsin myös valssin, vaikka puolta olisi voinut vaihtaa vasta takaaleikkauksella putkeen 9. Se olisi ehkä kokonaisella radalla tehtynä ollut meille parempi, mutta takaaleikkausten välttäminen on liian syvälle iskostunut mieleeni Topille vauhtia haettaessa. Valssi tehtiin taas ihan siivekkeessä kiinni, kuten alunkin valssi. Hyppyjen 10 ja 11 väliin piti puolivalssi ajoittaa oikein eli paljon aiemmin kuin sen aluksi tein. Ääntä käyttämällä ja muutenkin ohjaamalla Viiru meni putkeen 13 eikä sujahtanut putkeen 15.

Sää oli ihana, aurinkoinen, keväinen, ja Pärnällä vilskettä valjakkohiihdon SM-kisoissa. Kävimme Katrin ja Helmin kanssa jäähdyttelylenkillä lammen jäällä. Viiru ja Helmi ovat tunteneet pienestä pitäen mutta eivät ole tavanneet aikoihin. Hyvin sujui yhteiselo ja telmiminen, Helmi on tottunut paimenkoiriin.

Telmimiskaverina Viirulla on myös hupukaissisko Susu. Topista ei ole suurempia uutisia, vointi on ennallaan ja ruoka maistuisi koko ajan paremmin. Topsukka ei erityisesti pidä kolmen koiran yhteismetsälenkeistä, mutta eiköhän ukkeli taas arki-iltaisin pääse privaattikävelyilleen.