Ihmeellistä

Naistenpäivän jälkeisenä lauantaina kokoontui rykelmä Michelin-akkoja Kontiolahden Puntarikoskelle. Tänään oli Nuuskujen tokon ALO-luokan tehokoulutus Helin kylmässä hevosmaneesissa. Ja kylmä tuntui tarkoittavan tosiaan kylmää. Kotoa lähtiessämme pakkasasteita oli viitisentoista, mikä on mielestäni tokoon lähes tuskallista. Mutta aurinko paistoi heleästi.

Tuppasin niin paljon päälleni, etten meinannut mahtua ratin ja selkänojan väliin (ahtauteen voi olla muitakin syitä, kuten lyhyet jalat ja...). Vipstaakille otin mukaan kaksi takkia, lampaantaljan, viltin... mutta ei siellä lopulta ollutkaan niin pelottavan kylmä. Eikä kummallakaan olleet aivot jäässä.

Minulle koulutus oli oikeasta nimestään huolimatta: Miten tokokokeessa toimitaan. Mejätoimikunta on useana vuotena järjestänyt Miten mejäkokeessa toimitaan -päivän, ja ajattelin, että anti voisi olla samanlainen. Olen toki ollut joskus ollut kuskina katsomassa tokokokeita, mutta toko on tosikoille -asenne ja keskittyminen Susun seuraamisen ihailuun ovat estäneet havainnoinnin ja oppimisen tykkänään. Toivoin siis, että oppisin käyttäytymään ja suorittamaan alokasluokan liikkeet oikein. Ja pukeutumaan (saako olla kasvattajan treeniliivi päällä?), ja tietäisin milloin pitää valmistautua omaan vuoroon ja miten. Jos Viirukin tekisi liikkeet oikein, se olisi plussaa. Halusin myös nähdä, miten Viiru käyttäytyisi erilaisessa tilanteessa ja paikassa.

Ensimmäiseksi ihmeeksi voisi nimetä sen, että Viiru ei syönyt hevosenkakkaa. Tai olisihan nenäimuri vetänyt, mutta kieltäminen esti välittömästi nuuskimisen - tai aluksi sai kikkareen sinkoamaan suusta. Ei siis oikeaa ongelmaa tässä. Kaksi ensimmäistä asiaa eli kehääntulotarkastus(?) ja luoksepäästävyys(?) menivät OK. Paikkamakuun tein niin, että varmasti onnistuu: takapalkkana uusi lelu, lyhyt matka, lyhyt aika. Seuraaminen taluttimessa ja ilman olivat jotain sinne päin. Olen viime aikoina unohdellut treeneihin lähtiessä millloin mitäkin; en onneksi vielä koiraa. Nyt unohdin pannan ja remmin, ja turvauduimme autossa olleisiin Topsukan varavermeisiin. Onneksi Viiru ei oikeasti tarvitse pantaa ja remmiä, sillä panta oli aivan liian väljä.

Enpä nyt kuitenkaan muista liikkeiden oikeaa järjestystä. Liikkeestä maahanmenossa Viiru ei noussut sivulle. Saako siitä lainkaan pisteitä? Unohdin kysyä. Luoksetulo oli mielestäni lähes täydellinen, samoin liikkeestä seisominen. Hyppyä ei ole tehty aikoihin, ja siinä Viiru kävi istumaan. (Sirkku sanoi, että sellaista se on.) Nolla olisi tullut tosin jo aiemmin, koska Virsu kävi loikkaamassa hypyn omia aikojaan. Oma-aloitteisesta hyppäämisestä on agilityssa palkittu.

"Kokeen" jälkeen saimme tehdä vielä toisen "ryhmä"paikkamakuun, johon tosin kukaan toinen koirakko ei lähtenyt. Onneksi kuitenkin ihmiset tuottivat häiriötä kehän reunalla. Taas tähtäsin varmaan onnistumiseen. Kuten liikkeenkin yhteydessä Vipstaaki ei nyt noussut sivulle. Vielä kerran koko paikkamakuusetti lyhyesti ja namilla nousu sivulle. Myös hypyn saimme kerrattua ja korjattua.

Palautteen mukaan omaan liikkumiseen ja asentoon tulee kiinnittää huomiota (hei, olematon treeniporukka ja personal trainer!); äänenkäytöstä ja sen ajoituksesta taas tuli myönteistä kommenttia. Paikkamakuu kuntoon ja avoimen luokan liikkeitä treenaamaan - kun nämä alokasluokan liikkeet ovat niin tylsiä ;) Viiru haluaa tehdä yhdessä ja oikein. Samaa palautetta tuli myös agilityssa koko loppuviikon. Pitää vain osata kertoa, mitä tehdään.

Toinen ihme: Ihan oikea innostus tokoon heräsi minussa kokeenomaisen harjoituksen myötä. Tokokokeessakin voi varmaan oppia koirasta ja itsestään vaikka mitä. Myös me tosikot.

Lisäys 10.3.: Kouluttajina olivat Seija Virtanen ja Tiia Liuski.