Puhu äänellä jonka kuulen

Keskiviikkoon lainasin tolleriagilityn treenipiirroksen, johon oli koottu piirteitä Sari Mikkilän ykkösluokan radoista. Valitsin (tai oikeastaan treenikaveri valitsi) tummat pallerot. Haastetta aiheuttivat linjattavat peruskäännökset puomilta hypylle 3 ja putkeen 4. Olisikohan vastakääntö ollut helpompi? Ajattelen, että pitäisi kuitenkin ihan perusohjaukset osata. Toinen käännoksen paikka oli hypyltä 9 renkaalle 11 ja putkeen 12 (meillä ei ollut lainkaan putkea 10). Treenikaverit ovat ottaneet Sadun itseluottamuksenboostaus- ja Viirun kehumisprojektin, ja mikäs sen mukavampaa.

Keskiviikkona sää muuttui hyytäväksi hetkessä. Kun lähdimme kotoa, lämpötila oli suunnilleen nollassa, oli melko tyyntä ja poutaa. Pärnällä pakkanen kiristyi lähemmäs kymmentä astetta ja lunta tuiskutti vaakasuoraan, ja vastatuuleen oli lähes mahdotonta kävellä. Leudon sään toivossa olin ottanut Topinkin mukaan. Kun nostin Topsukkaa autoon, iski noidannuoli (ja torstaina ainoista rilleistäni irtosi sanka; ei mene hyvin).

Ehkä selkäkipu ja vahva kipulääke selitti osan torstain ponnettomuudestani. Mutta vain osan: huomaan taas kietoutuvani helmasyntiini: varsinkin treenien aluksi en ohjaa tosissani, keskittyneesti, saatikka napakasti (tämä näkyi myös keskiviikkona ja perjantaina). Epäonnistumisen pelkoa? Kun jotain kannattaa tehdä, se kannattaa tehdä kunnolla.

Torstaina Sanskun vetämässä treenissä harjoiteltiin saksalaisia (oli siellä yksi niistosokkari ja päällejuoksu kuitenkin). Nyt ei ole Suski piirrellyt ratoja :( Ei tehtykään Topi-saksalaisia, vaan ilmeisesti niin kuin pitää: takaakierto, veto hypyn yli, persjättö. Viiru tuntui ainakin paikoin vaativan tuon vetämisenkin. Yllättäen osasin kolme osiota peräkkäin... Tuo oli yksi treenin hyviä asioita, vaikka kaikki harkassa ei mennytkään nappiin. Ilahduttavaa oli myös hyppy-hyppy-muuri-pituus-pöytä-suoran suoritus. Varsinkin viimeinen toisto oli aika täydellinen: Viiru hidasti hienosti juuri ennen pöytää. Eikä muillakaan toistoilla pöytä kaatunut eikä Viiru liukunut yli ;)

Varsinainen hyvän mielen treeni oli Sari Vähäniityn koulutus perjantaina, kuten Sarin treeni tuntuu olevan aina. Jopa joulukuun lopulla Mörkön kuoleman jälkeisinä päivinä. Nyt teimme rataa pätkissä - vaikka keskittyen ei se olisi mahdoton tainnut olla kokonaankaan. Hypylle 13 en tietenkään kerinnyt kunnolla takaakiertoa ohjaamaan. Koira vedettiin ja pyöräytettiin seinän puoleisen siivekkeen kautta. Hypyn 30 ohjasin pyöräyttämällä ylemmän siivekkeen kautta. Parempi oli linjata koiraa vetämällä ennen hyppyä 30 niin, että se ohjautui seuraavalle hypylle "alemman" siivekkeen ohi. 



 Viirusta on tullut juuri sellainen agilitykoira kuin toivoin: vauhtia on riittävästi, motivaatiota ja asennetta piisaa. Viiru uskaltaa irrota, mutta seuraa myös ohjausta tarkkaan. Viiru haluaa tehdä yhdessä ja odottaa pallo- tai muuta leikkiä palkaksi. Pahimmissa painajaisissani koiraa pyörii edessäni, haukkuu ja näykkii Ohjaa, pahvi!  Tai toisena vaihtoehtona köppöttelijää pitää vetää kuin pulkkaa perässä. Noin ei käynyt. Alan osata puhua äänellä, jonka Viiru kuulee.

Topin pylly on ollut todella hyvänä, ja on pärjätty ilman antibioottia.