Torstaista sunnuntaihin karvanassut olivat mummon ja papan ilona ja riesana Etelä-Suomessa. Samalla reissulla Susu muutti uuteen kotiinsa kerrostaloon Sirkun kanssa. Muilla jatkuu normaali elämä susisrajan takana. Topin vointi on paljon parempi. Mörkö on väsynyt. Viiru on nuori, terve ja täynnä elämää.
Maanantaina satoi aamusta lähtien koko päivän. Hakumetsässä oli varsin märkää mutta mustikat olivat vielä hyviä. Syksy saa ja hämärä laskeutuu aikaisin. Nämä olivat toiseksi viimeiset iltatreenit. Olimme avoimella kankaalla, ja me Viirun kanssa harjoittelimme haukkuilmaisua. Reissun vuoksi yhtään ei ollut Viiru treenannut tässä välissä muuta kuin kainalossa makoilua.
Kokeilimme eri leluja: narulelu, lussupallo, narupallo ja pehmolelu. Pehmo taitaa olla paras. Ensin Miimi ja Lea haukuttivat keskilinjalla kyykyssä ja seisten. Ekana olleelle Miimille ei haukku oikein lähtenyt. Minun olisi pitänyt avata Viirun ääni jo autolla - ensi kerralla tiedän. Metsässä oli ainakin näkölähtö, puolipako, valmis(?) ja puolipako. Hyvin sujui, ja minulla on helpottunut olo, kun olen saanut tehtyä päätöksen ilmaisusta. Katsotaan sitten parin vuoden kuluttua, oliko päätös oikea. On myös mukavaa, kun on uutta ja haasteellista treenattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti