Lanka palaa

Kuttukuussa oli kurssin viimeinen paimennuskerta. Aika paljon olemme edistyneet kuukaudessa. Olimme kaksin aitauksessa (+ lampaat) eikä Vipstaaki tarvinnut enää tukihenkilöä. Sinikka huuteli ohjeita aidan toiselta puolelta. Enää ei myöskään tarvittu liioitellun laajoja ohjausliikkeitä vaan koira ohjautui itse lauman perässä. Minut nimettiin Vehmersalmen takaperinkävelyn seniorimestariksi. Eka setti sujui kyllä hienosti ja Anna otti mainioita kuvia.

Toka setti olikin sitten sekasortoisempi (kuvia tulee myöhemmin). Lampaita oli kymmenkunta, ja Viiru alkoi tosiaan innostua hommasta. Sillä oli vauhtia enemmän ja malttia vähemmän, en osannut hidastaa sitä oikein ja usein jouduin tiiviiseen lammassaartoon, josta oli ketkuteltava pois. Kävelin etuperin, jotta vauhti olisi parempi, mutta sekään ei riittänyt.  Välillä ei auttanut kuin nauraa lampaiden keskellä.

Mietimme Annan kanssa, että ehkä kerran-pari voisi vielä tänä syksynä käydä kertamaksulla.  Jos seuraava kerta tulee, minun täytyy valmistautua komentamaan Viirua kunnolla. Kehua ei tarvitse enää lainkaan, toisin kuin vielä edellisellä kerralla. Saa nähdä, mitä pikku paimen ensi kerralla tekee. Lanka palaa.