Paimen ja potilas

Tiistaina matkattiin vaihteeksi Annan autolla paimeneen. Hupi ja Viiru käyttäytyivät autossa tosi hyvin ja rauhallisesti. Perillä olisi ollut taas uusia leikki- ja nuuskuttelukavereita, kuten Utu-pentu ja Saku-uros, ja tuttuja kuten Masi-pentu ja Viia-sisko. Pahus, kun saa vain niiden lampaiden kanssa olla. Olimme jälleen isommassa aitauksessa ensin Sinikan ja sitten Maikun ohjattavina. Viiru on päätellyt, että Sinikka ja Maikku ovat ohjaajia ja pomoja, joita Viiru ja minä (ja lampaat) tottelemme. Ja oikeassahan Viiru on.

Viiru ei ollut enää niin pikkarainen tyttö. Se tohti jo kulkea lampaiden perässä, vaikka Sinikka tai Maikku jättäytyivät kauemmaksi. Se myös minun mielestäni hyvin ohjauksella kiersi lauman taakse, kun vaihdoimme suuntaa. Kun yritin hidastaa Viirua, se istahti pyllylleen ja saattoi jäädä nakottamaan kuin tatti, kunnes Sinikka tai Maikku kehotti sen jatkamaan. Minun huhuiluni ei saanut Viipovaapon pyllyä nousemaan nurmelta. Sain välillä jo kulkea etuperin mutta sitä ei pidä ottaa vielä tavaksi. Yritin ottaa onkeeni viimekertaisesta palauttesta ja ohjata ja käyttää ääntä jämäkämmin ja reippaammin.  Treeni sujui vallan mainiosti! Viiru alkaa kiinnostua lampaista. Nyt se katsoo niitä (eikä minua), kun se välillä yritti olla näkmättä niitä lainkaan, jotta niitä ei olisi olemassa. Yksi harjoituskerta on vielä jäljellä.

Keskiviikkoaamuna Topi kävi lääkärissä, koska sen kakkaamisvaivat ovat palanneet, vaikka jonkin aikaa tilanne oli jo parempi. Martina tuli siihen tulokseen, että kuituruoka ei paranna, ja Topi saa vähitellen palata normaaliin pöperöön. Huh helpotus, Topin ei tarvitse loppuikäänsä syödä sitä selluloosaa. Normaalin ruuan kanssa Topille annetaan psyllium-jauhetta. Ja pyllyrasvaa käytetään, sekä ennen että jälkeen kakkaamisen. Topi sai myös antibioottikuurin, jottei peräsuolen haavauma tulehtuisi pahemmin.

Ainoa sänky, jolla Topi nukkuu ihmisten ollessa kotona

Topiin pistettiin pitkävaikutteinen kortisonipiikki, koska Martina halusi testata, auttaako kortisoni vaivaan. Ja jos auttaa, kyse on todennäköisesti autoimmuunisairaudesta. Käymme runsaan kahden viikon kuluttua esittelemässä Topin pyllyä lääkärille, jotta tätä hypoteesia voidaan testata. Kaikki kisahaaveet voi siis haudata. Toiveikkaana otin kuitenkin sekä Topille että Viirulle agilityn treenipaikan talvikaudelle. Kunpa Topsukka voisi hyvin!