Ekaa kertaa

Pärnävaaran koiraurheilukeskuksessa on nyt täysimittainen kenttä. Jihuu! Ensimmäinen koulutus olikin kentällä heti lauantaina 25.8., jolloin Jyväskylään muuttanut Kaleniuksen Elina saapui joalaisia kouluttamaan. (Lisään tähän ratapiirroksen, kunhan saan sen hyppysiini.) Kuten odotinkin, koulutus tarjosi juuri sitä, mitä tarvitsen: linjaamista, koiran lähettämistä esteille, irtoamista. Turha kuvitella, että ehtisin useimmiten valssailemaan tai persjättämään Viirun edelle. Linjaustreeniä siis!

Aika moneen kertaan piti linjauksiin hakea ajoitusta ja terävyyttä, mutta sitten Viiru ohjautui hienosti. Jaakotuksen teimme ensimmäisen kerran - muulla ohjauksella ei onnistunut, mutta jaakotus toimi hyvin. Radassa oli myös kohta, jonka sössin kerta toisensa jälkeen niin, että jouduin sanomaan, että ei hinkata tätä enempää, ettei Viiru masennu. Minähän siinä munasin. Kuvio oli sellainen, että Topin kanssa se oli ollut aivan pieni pala kakkua: koiran työntäminen takaakiertoon, päällejuoksu (+hirtto) ja heitto seuraavalle hypylle poispäin ohjaajasta. Ehkäpä selostan lisää, kun saamme piirroksen näkyviin;) Loppusuoralla olisi pitänyt kuulemma olla ohjaajan maalissa ennen koiraa, mutta totesin että tämä ei päde, jos ohjaaja on melkein 50-vuotias ja pullukka.

Radalla oli myös A, jonka jätimme välistä. Viime torstaitreenissä tosin kokeilimme A:ta hetken mielijohteesta, ja palkkasin Viirun alasmenokontaktille kädestä (Hyvä! Juuri noin pitää treenata!). Elinan koulutus oli erinomaisen opettavainen, ja hauskaa oli.

Lauantai alkoi alunperin hieman epämukavasti, kun aamukuudelta Topi kolasi vessanpöntön kantta janoissaan. Eihän vesikupista voi juoda yön yli seissyttä vettä.  Niinpä oli palvelijan nuostava laskemaan prinsessalle raikasta vettä hanasta. Sitten talkookahvien keittoa, vepeavaimen palautusta, pankkiautomaatilla käynti, kaupasta kahvimaitoa ja kouluttajan evästä - ja klo 8.45 talkookahvibaaria kattamaan hallille ja rataa rakentamaan.

Treenin jälkeen päivä jatkui mukavasti: suihkaisimme tokon piirinmestaruuskokeeseen. Emme tosin nähneet EVL-suorituksia, mutta joalaiset ottivat kolmoisvoiton. Hyvä Maija, Heidi U ja Katja! Kävelimme Heidin, Nuuskun ja Rapsun kanssa lenkin Kanervalan poluilla. Kahvibaarin purkureissulle Pärnälle otin mukaan molemmat hiirulaiset riekkumaan Pärnän rinteille, ja päivän päätteeksi kampeuduin vielä lenkille Mörkön ja Topin kanssa. Miksi illalla väsyttää?

Sunnuntaina Susu ja Viiru juoksivat taasen Pärnän rinteitä - tosin iltapäivän kuumuudessa aika laiskasti. Oli niin kuuma, että tytöt pääsivät myös uimaan. 

Susu varasti Leinosenlammessa keppejä samaan tyyliin kuin tässä kuvassa Pielisellä.

Sunnuntaina tein useamman asian ekaa kertaa - tai ekaa kertaa pitkään aikaan.  Haukutin Viirua lelulla. Teetätin Topilla ja Viirulla ryhmäpaikkamakuun (se onnistui, uskokaa tai älkää!). Pesin koirien leluja, jotta Sirkku saa muuttokuormaan puhtaita naruleluja (Miksi noiden kakansyöjien leluja pitäisi pestä?) Hölkkäsin ensimmäistä kertaa 35 vuoteen, jos Tollershown X-luokkaa ei lasketa. Topi tykkäsi mutta leikattu polvi ei. Topi, joka ei koskaan vedä remmissä, kääntyi useamman kerran katsomaan taakseen: Voidaanko me oikeesti mennä näin lujaa, tää on kivaa! Tuletko sä siellä perässä? Topi pääsi rentoon raviin. Mörkökin seurasi mukana.