... että en saa purtua metalliristikkoa rikki.
Otin Mörkönkin mukaan vesipelastustreeneihin, jotta sen ei tarvitse olla niin paljon yksin. Ja pääsihän Mörkö kävelylle ja uimaankin pallon kanssa. Uinnin jälkeen laitoin Mörkön auton metallihäkin pienempään puoliskoon ja lähdin hakemaan rannalle unohtuneita treenikamppeita. Kun tulin takaisin, Mörkö oli juuttunut alaleuastaan ja kulmahampaistaan häkin ristikkoon, häkin takaosan yläreunaan. Se kiihdyksissään puree häkkiä, joka on isommille koirille rakennettu. Mörkö valitti surkeasti.
En saanut Mörköä irrotettua. Ajoin kotiin, matka tuntui pitkältä. Välillä Mörkö hiljeni, mutta onneksi sitten taas kuului ääntä. Toivoin hiljaa, että se matkan aikana saisi keploteltua leukansa pois pinteestä. Ei. Kotipihalla otin häkin ulos niin äkkiä kuin pystyin, ruuvasin takaosan auki, mutta en vieläkään saanut koiraa irti. Kotona ei ollut työkaluja eikä niiden käyttäjääkään. Juoksin naapuriin. Onneksi naapurin Ari pelasti! Hän sai taitavasti leikattua ristikkoa niin että Mörkö vapautui - ja ilman että olisi leikannut Mörkön kieltä. Seuraava osoitteemme olisi ollut paloasema.
Nyt on enää hukassa pieni pala irti leikattua ristikkoa. Mörköä kun katsoo, ehkä se kakkaa kettinkiä. The Invincible ei ollut vapauduttuaan juurikaan moksiskaan, mitä sitä menneitä turhaan murehtimaan. Nälkä oli tietysti, uinnin jälkeen. Suu oli verinen mutta ilmeisesti "vain" ikenistä.
Vepetreeni meni pienellä porukalla mutta hyvin. Topi teki avoimen luokan oman veneen hinauksen ja pelastusliivien viennin. Vene päätyi muutaman metrin sivuun tolpista. Vientiesineen vastaanottaja ei antanut Topille palkkaa eikä mitään merkkiä, ja kesti aikansa ennen kuin Topi hoksasi katsoa rannalle. Sieltähän namirasia lensi! Vipstaakin uimaanlähtöjumi oli sittenkin tilapäinen. Kolme kertaa Viiru haki pallon veneestä ja kerran teki veneestä hypyn. Essi hetsasi pallolla oikein kunnolla. Ennen veneestä hyppyä Viiru nakotti hienosti paikallaan veneessä ilman avustajaa. Topi on kaikkien vieteripyllyjen äiti, joten on ihanaa, että Viiru pysyy istumassa (onkohan Sirkku opettanut?), Meinasimme myöhästyä treeneistä, koska roikuin puhelimessa: ilmoitin Topin kahteen vepekokeeseen.
Leikkipelastajista tuli lopuksi oikeat pelastettavat.
Hui, onneksi Mörkölle ei käynyt pahemmin.
VastaaPoistaJa saanko arvata: Ensi kerralla joku pieni musta otus roikkuu ihan entisellä raivolla kalterissa kiinni... ;)
VastaaPoistaNiin, voikohan edes sanoa, että Mörkö selvisi säikähdyksellä? Säikähtiköhän se edes? Vapauduttuaan se oli hetken aikaa sylissä, mutta sitten se jo siirtyi kyttäämään tomaattien kypsymistä kuistin amppelissa.
VastaaPoistaMörkö saa tästälähin matkustaa aina omassa vanhassa muoviboksissaan, missä metalliristikko on tiheä, että sinne väliin ei mahdu edes viiksikarva.
Hui kamala! Pami juuttui kerran kiinni Toyotan takapenkin selkänojan kaatokahvaan, sellaiseen muoviseen lenkkiin jäi alaleuka kiinni kulmahampaiden takaa. Huuto oli hirveä. Onneksi Kettusen Arja sai taivuteltua rimpuilevan hauvan leuat irti lenkistä. Pami-paralla oli ihan kyynelet silmissä.
VastaaPoistaMörkönkin olisi varmaan saanut taivuteltua, jos olisi osannut, tai jos Sirkkukin olisi ollut mukana. Mutta hyvä näinkin:)
VastaaPoista