Vaikka ajattelenkin, että pitää mennä kovaa, lienee myös ihan hyvä periaate kääntää rauhassa ja vasta sen jälkeen hanattaa. Miten ihmeessä tämän voisi muistaa? Tänään Viirun treenissä tehtiin välistävetoja. Välistäveto sujui vallan hyvin, mutta seuraavalle hypylle heittäminen minusta poispäin ei niinkään. Välistätulon teki tosi tiukaksi harjoittelemamme tässä-käsky; pelkkä puolivalssi tai olkapään vilauttaminenkin toimi hyvin. Seuraavan hypyn hyppääminen helpottui huomattavasti, kun vedin Viirun ihan rauhassa hyppyjen välistä ja kuljetin seuraavalle hypylle.
Välistävedot ovat Topin bravuuri. Miksei Viiru osaa kaikkea, minkä olen opettanut Topille? Kiitos tästä kysymyksen nerokkaasta muotoilusta kuuluu Heidille. Viirun kanssa on ihana treenata agilitya, mutta mikään ei ole rentouttavampaa kuin radan tekeminen kuuron koiran kanssa, joka halutessaan tietää, mitä ajattelen. Tämä tuli mieleen, kun Eeva haastoi listaamaan asioita, joista tulee hyvä mieli. Lista on tulossa:) Agility Topsukan kanssa on ihan ykkönen. Minun on päästävä Topin kanssa treenaamaan!
Erityisen hyvin välistävedon jälkeinen hyppy sujui, kun seuraavana oli putki-imuri. Jari Suomalaisen koulutuksen yksi seuraus oli oivaltaa Viirun innokkuus putkiin ja syy siihen. Oma-aloitteisuus + palkka. Sitä saat, mitä vahvistat!
Itsenäisenä treeninä tein Jarin neuvomaa palkkaamista oma-aloitteisesta hypyn suorittamisesta: hyppy, naksu, nami (suunnilleen tässä järjestyksessä). Alkoi sujua. Ja mikä oli myös mahtavaa - Viiru hyppäsi maksirengasta ilman mitään barrikadeja tai muitakaan kommervenkkejä. Jee! Keppikujaa kavennettiin hieman eikä vauhti hiipunut. Viiru saikin radan reunalta kiitosta vauhdistaan ja asenteestaan.
Susu ja Topi olivat mukana hallilla, joten alku- ja loppulenkit tehtiin ihan omalla porukalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti