Uusia avauksia

Vepekausi avattiin kuivaharjoituksilla. Tarjolla oli viennin ja tolppien väliin suuntamisen harjoittelua viime aikoina hyvinkin tutuksi käyneellä raviradan parkkiksella. Me otimme vientiä. Toivottavasti lajit eivät mene Viirulla sekaisin haitallisesti.

Topi vei Niinalle oman köydenpätkän, pelastusliivin ja damin. Ensi viennillä Topi yritti fuskata ja pudotti köyden ennen Niinan hyppysiä, muut menivät hyvin. Aiemmin mietin, tuleeko Topista enää Ferraria vai pysyykö se tuollaisena polkuautona. Huh helpotus, on siinä virtaa ja vauhtia ainakin tavallisen ökymaasturin verran, kun mielipuuhiin ruvetaan. Lopuksi molemmat koirat olisivat halunneet uimaan sohjoiseen Pyhäselkään. Mahaa myöten vain päästin.

Viiru osasi kuin osasikin viedä, tosin leikin varjolla! Ensin Niina lähetti Viirun tuomaan köydenpätkän minulle. Vaati lähetyspäässä hieman leikkimistä, mutta minun tarvitsi vain kykkiä paikallani. Palkaksi leikin kyllä Viirun kanssa köydenpätkällä, mistä pitää päästä pian eroon. Jälkimmäinen satsi tehtiin niin, että minä lähetin Viirun viemään köyden Niinalle. Kun Niina oli paikallaan, Viiru pudotti köyden matkalla mutta noukki takaisin. Kun Niina hieman pakitti, köysi saapui perille asti. Ja sitten leikittiin.

Eiväthän nuo hienoja vientejä olleet, mutta tästä on hyvä jatkaa. Hauskaa oli! Ensi viikolla päästään jo märkäharjoituksiin - jos jäät ovat Höytiäisestä lähteneet.

Vepetreenin jälkeen yritimme jälkituutori Reijan kanssa sopia jäljentekoaikaa, kun asumme lähes naapureina. Kun olimme pitkään vatkanneet menojamme, Reija hoksasi, että tehdään jäljenpätkä saman tien. Tuumasta toimeen: Reijan valvonnassa tallasin Viirulle lyhyen Frolic-jäljen nurmikolle. Loppuun vielä kasa Froliceja. Oikeastaan namut olivat ihan turhia, olisi vain pitänyt astella jäniksenpapanoiden päällä.  Hienosti pysyi nokka maassa. Olin oikein tyytyväinen. Namuja jäi paljon syömättä, joten Nenä haettiin syömään loput. Frolic-jäljen päätyttyä Topi jäljesti poistumisjälkeäni pitkin autolle.