Sää on jatkunut kylmänä, ja Höytiäisen vesi on yhä hyytävää. Koin sen itsekin, kun yritin suoristaa kumolleen kaatunutta tolppaa vepetreeneissä. Topi ei ollut oma itsensä (tai sitten se oli oma vanhentunut itsensä). Epäilen, että sillä on samantapaista peräpään vaivaa kuin alkuvuodesta. Joka tapauksessa, se ei olisi millään hypännyt veneestä vaan keikkui laidalla aikansa ennen kuin molskahti veteen. Tehtävänä oli oman veneen hinaus, mutta ensimmäisellä keikkumiskerralla Topi ei löytänyt köyttä. Seuraava kerta meni paremmin, ja viimeinen toisto oli jo oikein mainio ja innokas.
Toisena liikkeenä Topi vei pelastuliivejä lyhyellä matkalla. Tähänkin innovoitiin uusi virhetyyppi: Topi karkasi rannalle juoksentelemaan mutta lähti kuitenkin oma-aloitteisesti viemään lyhyen ajan kuluttua. Minna oli näyttänyt palkkarasiaa ennen vientiin lähetystäni. Toinen vienti olikin niin vauhdikas, että Topi karkasi veteen.
Viipukalla oli samat liikkeet kuin viimeksi: veneestä hyppy ja köyden haku veneestä. Veneestä hypyt olivat upeita ja epäröimättömiä. Houkuttelin rannalta piippaavalla vesilelulla. Viiru ei lähtenyt hakemaan köyttä vieraalta ihmiseltä, mutta kun minä kutsuin veneestä, se tuli vauhdilla. Toisella kerralla pidin hieman vastaan köydestä eikä Viiru irrottanut. Palkkana rannalla oli se piippaava vesilelu.
Viime aikoina monissa lajeissa on korostettu intoa, vauhtia, asennetta (näillä on varmaan hienompikin nimi). Miksei vepessä? Vepessähän ei tule tyylipisteitä, mutta eikö parantaisi suoritusta, jos vaikka vientiin lähtö tai veneestä hyppääminen olisi aina täynnä intoa ja vailla epäröintiä?
Torstain agility tihkui taas asennetta;) Viiru opetteli niistoja. Ne menivät hyvin, kun osasin käyttää tässä-käskyä tarpeeksi ajoissa. Vaihtelin nyt nami- ja leikkipalkkaa. Yksittäisinä esteinä harjoittelimme kujakeppejä, maksirengasta ja miniokseria. Rengas oli myös lopun vauhtiradalla, jossa taas sössin ne harvat ohjausta vaativat paikat. Mutta edelleenkään ei harmita, on niin mukavaa, kun Viiru iloisena kiitää.
Loppulenkki käytiin Mimon ja Solon kanssa. Viiru taisi loukata hieman jalkaansa piikkilanka-aitaan. Onneksi ei näyttänyt vakavammalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti