On vain kaksi tapaa, osa 2

Eilen lauantaina Viiru ja Topi olivat turisteina Hammaslahden hallilla, kun Susu osallistui
Jari Suomalaisen agilitykoulutukseen. Otimme muutaman kuvan hallin ympäristöstä, jotta emme ikävöisi sinne, kun kesällä muutamme omaan uuteen halliimme. Topsukka myös hyppeli muutamia miniesteitä.

Päästäkää meidät vapauteen!

Rumuuden estetiikkaa?

Jee meillä on kivaa! Voitaisko päästä takaisin sinne häkkiin?

Kapteeni katsoi horisonttiin

Päivällä Viiru kävi leikkimässä Birk-pennun kanssa. Leikki sujui kuulemma niin, että Birk makasi selällään ja Birkin pää oli Viirun valtavassa kidassa. Ja samalla Viiru piti sitä todella "pelottavaa" murinaansa. Seuraavana päivänä Viiru kävi treenien lämmittelylenkin Watti-kelpien kanssa, ja treenin jälkeen V ja Kukkis-schapendoes ottivat pienet painit.

Sunnuntaina sain taas vahvistusta mustavalkoiselle käsitykselleni siitä, että elämässä, koirankoulutuksessa ja agilityssä on vain kaksi tapaa: oikea ja väärä. Nyt vain pitäisi tietää, mikä on se oikea. Ensimmäinen osa "vain kaksi tapaa" -sarjasta on Sirkun blogissa.

Sunnuntaina oli Viirun vuoro osallistua Jari Suomalaisen koulutuksen mölliryhmään. Hieman arvelutti koko juttu, koska emme osaa mitään. Toivoin kuitenkin, että Viiru tottuu vieraaseen kouluttajaan ja siihen että radan reunalla seisoskelee kookas jäyhä mieshahmo. Eipä siinä tainnut olla mitään tottumista. Ennen kaikkea toivoin, että saisin täydennystä ohjaus- ja opetusnäkemykseeni ja vinkkejä siihen, miten edetä. Sitähän tuli! Itse olen pitänyt tärkeänä vauhtia, irtoamista ja esteiden itsenäistä suorittamista. Ilmeisesti Viirun vauhti oli OK. Estehakuisuutta (vs. minussa roikkumista) saa lisättyä siten, että palkkaa koiran, kun se oma-aloitteisesti ja itsenäisesti suorittaa esteen tai esteitä. Miksi Viiru hakee hyvin putkia ja irtoaa niihin? Koska se on pienstä pitäen hallissa juoksennellessaan sujahdellut putkiin ja saanut siitä namun. Tätä voi soveltaa muihinkin esteisiin, paitsi kontakteihin. Vauhtia, esteiden hakemista ja esteiden osaamista - kaikki ohjauskuviot ja etenkin hifistelyt vasta sen jälkeen. Just niin.

Marin ja Kidan blogissa on ansiokkaasti selostettu  möllikoulutuksen antia.

Koulutuksessa tehtiin simppeliä rataa, jossa oli muutamia puolenvaihtoja.

Kuva on JoAn foorumilta, Lukkarisen Jarin kännykkäkameralla ottama.

Simppeli ei tarkoita sitä, että rata olisi ollut meille helppo. Viirun kanssa teimme suurimman osan radasta muttä pätkissä. Sain valssit jotenkuten onnistumaan, kun hyödynsin lenkeillä muutaman kerran harjoittelemaamme "tässä"-käskyä, jolla koira tulee käteen. Näin Viipotin ei sujahtanut selän taakse. Radalla oli myös pituus, muuri ja rengas, ja saimme tehtyä ne osana rataa - jopa renkaan.

On vain kaksi tapaa. Valssejakin on kahdenlaisia, on ennakoiva valssi ja on paska valssi.