sunnuntai 13. toukokuuta 2012

The Invincible

Wikipedian Invincible-täsmennyssivulta puuttuu merkitys "Mörkö". Mökillä Mörkön ego ja tarmo kasvavat tavallistakin suuremmiksi, ja se on aivan väsymätön, peloton ja voittamaton. Kunnes sitten todellisuus, väsymys ja sairaus iskevät vasten nassua märällä pyyhkeellä... Unta palloon ja Gabapentiinia huiviin - ja taas jaksaa!  

Äitienpäivän aatto oli sateinen ja kolea. Matkasimme kuitenkin mökille. Siellä on helpompaa neljän koiran kanssa (Susukin on taas ilonamme), tai niinhän sitä voisi luulla. Mörkö aloitti heti autosta päästyään säälimättömän saalistamisen. Kaksi ensimmäistä lokkien hylkäämää hauen päätä annoin sen syödä. Sitten aloin ajatella mökkiin purskahtelevaa ällöyrjöä. Seuraavat löydöt Mörkö joutui luovuttamaan, mutta ei helpolla. Arvaa, montako ihmistä tarvitaan riistämään cavalierienrääpäleen leuoista herkkupala! Ja sillä välin kuuro tietysti lähti omille teilleen. Sunnuntaina Jari keksi kytkeä ukkelit samaan pitkään remmiin. Näin ne eivät päässeet kovin nopeasti karkuun, vaikka vahtijat hetkeksi herpaantuivat. Ne taluttivat toisiaan eri suuntiin.

Tein Viirulle Frolic-jäljen nurmikolle, ja samalla tallasin myös Topille lyhyen, kaaren muotoisen jäljen, jolle sirottelin namuja. Viirun jäljellä namuja oli joka askeleella tai välillä joka toisella. Viiru seurasi jälkeä oikein hyvin kirsu maassa. Loppupalkaksi annoin vientitreeneistä jääneen kissanruokarasian. Topin jäljestyksessä meni pieleen kaikki. Kun menin hakemaan Topia, se näki jälkivermeet käsissäni ja luikahti ohitseni etsimään jäljen alkua. Kun sankari oli jäljestämässä Viirun jälkeä, sain sen valjastettua ja vietyä oman jälkensä alkuun. Se kulki omaan touhottavaan tyylinsä koko jäljen. Sille ei kuitenkaan tullut mieleenkään syödä jäljellä olevia namuja. Tässähän ollaan töissä eikä baarissa. Viiru ja Mörkö kävivät myöhemmin syömässä Frolicit parempiin suihin. Heittelin myös nurmikolle namuja:
Laiduntajat

Ennen lauantaisaunaan menoa koirat järjestivät vielä itselleen luonnetestin: Ne touhusivat mokkulalelun (tunnetaan myös maagisena käsikranaattina) kanssa laiturilla, ja oli vain ajan kysymys, milloin lelu putoaa veteen niin, että siihen ei ylety ei laiturilta, ei rannalta. Jokainen toimi luonteensa mukaisesti. Susu istui rannalla oman uuden lempilelunsa vieressä ja vänisi. (Tämä mieluisa uusi tavara oli vajan perukoilta löytynyt lasten vanha nahkainen jalkapallo.) Mörkö laskelmoi, mihin kohtaan mokkula aikanaan rantautuisi, ja istahti sinne odottamaan. Välillä Mörkö komensi mokkulaa haukkumalla.


Topi tohelsi eestaas laiturille, rantaan, laiturille, rantaan... Viirukin juoksi laiturin ja rannan väliä, mutta sen lisäksi se tavoitteli lelua tassuillaan. Aivan aluksi se oli menossa rannalta veteen hakemaan mokkulaa, mutta Hui! Vesi on korkealla ja kylmää! Viiru myös kiipeili rantakoivun vartta - jospa siitä ylettyisi paremmin. Lopulta Viiru tuli kuitenkin siihen tulokseen, että ei auta kuin kastautua, ei lelua saa muuten kynsiinsä.  Urhea pikkukoira teki ratkaisunsa ja kroolasi lelun luo. Viirulle 300 pistettä!


Äitienpäivänäkin oli koleaa mutta kauniin aurinkoista. Juhlapäivän perinteinen retki tehtiin ekaa kertaa ilman lapsia, ja poskiontelontulehdukselle sopivan lyhyenä. Soudimme Lähtevänsärkälle, kävelimme harjulla ja lähiympäristössä.


Ennen kotiinlähtöä Topikin heitti talviturkin. Susu ja Mörkö tyytyivät ruikuttamaan rannalla ja odottamaan, milloin pääsevät korjaamaan toisten työn hedelmät = riistämään lelun uimareilta.

 

The Invincible valmiina kaappaamaan lelun pahaa-aavistamattomalta uimarilta



Lotta haastoi listaamaan hyvän mielen asioita.  Onkin hyvä palata asiaan, koska viime listasta unohtui kokonaan mökki. Koska sain haasteen toiseen kertaan, kerron tässä viisi:

1. Mökki, joka on ihan oma, järven rannalla ja kauniin luonnon keskellä.

2. Auto, jolla pääsee mökille ja joka on muutenkin juuri sellainen kuin halusin.

3. Oranssit haisaappaat, jotka käyvät paljon useampaan menoon kuin etukäteen kuvittelin.

4. Kolin kansallispuisto ja Pielinen ovat parasta Suomea, ja ihan lähellä.

5. Äitienpäivä, jolloin tehdään sellaisia asioita, joista minä tykkään.

5 kommenttia:

  1. "Sunnuntaina Jari keksi kytkeä ukkelit samaan pitkään remmiin. Näin ne eivät päässeet kovin nopeasti karkuun, vaikka vahtijat hetkeksi herpaantuivat. Ne taluttivat toisiaan eri suuntiin."

    Vähän me naurettiin tälle! Molemmat pojat oli varmaan riemuissaan :-D

    VastaaPoista
  2. :) Löysin Topin käytöksestä paljon Zorroa. Tuo luikahtaminen jäljelle ennen aikojaan ja laiturilla/rannalla vouhkaaminen edestaas, ihan kuin Zorro! Tyypillistä tolleria!

    VastaaPoista
  3. Riitta, yleensä tuo tollerismi on hellyyttävää, joskus myös tolleriasenne: oota vähän, mä tottelen sitten kun olen tehnyt tämän toisen asian ensin loppuun!

    VastaaPoista
  4. Viiru on kyllä aika sissi! Viiakin kävi jo tavoittelemassa sorsapariskuntaa Juojärveltä, mutta vesi oli vielä liian kylmää.

    VastaaPoista
  5. Eilen vepeharkoissa Viiru ja Topi uivat Höytiäisessä. En siis pysynyt hyvässä päätöksessäni olla uittamatta koiria.

    VastaaPoista