Tänään pakattiin autoon aussinaattorit ja suunnattiin hakumetsään. Ja taas satoi.
Susu osallistui alueen tallaamiseen - itse asiassa alue taidettiin tallata vain ihan meidän mieliksemme. Susu oli hieman ujolla päällä, mutta turha hienotunteisuus alkoi unohtua, kun tallaajat eivät säästelleet namuja eivätkä kehuja.
Olimme samassa paikassa kuin viimeksi, ja Viirun treenikin oli samanlainen. Nyt Viiru ei vain nähnyt ensimmäistenkään ukkojen lähtöä. Viimeiselle ukolle Viiru piti lähettää kahteen kertaan. Ilmeisestikin sitä kiinnosti piilosta pois kömpivä kolmosukko, koska se aluksi pyrki keskilinjan väärälle puolelle. Uuden ja ehomman lähetyksen seurauksena Viipotin kiisi oikeaan suuntaan. Loppupalkkawubballa Viiru halusi leikkiä erityisesti minun kanssani - eli tätäkin voisi treenata. Tai ehkä Viiru ei halunnut sotkea leikkiä ja työtä - ja paras palkka on työ.
Ensi kerralla, jos käytetään suorapalkkaa, pitää varata mukaan myös namuja, joiden avulla maalimies voi saatella koiraa keskilinjalle päin. Tämän sain siis palautteena. Toisaalta Lea suositteli imaisun ottamista mukaan pikku hiljaa. Ei vielä metsään, mutta avoimelle paikalle. Oli puhetta, että kokeiltaisiin jo saman tien keskilinjalla. Hämmästytin itsenikin ottamalla järjen käteen ja sanomalla, että jätetään ensi kertaan, minun pitää ensin miettiä, miten treenataan ja palkataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti