Alkuviikon agilityt

Pikille esiteltiin agilityssa pöytä ja keinu. Keinua paukuteltiin, ja Piki myös kulki keinua niin, että toinen pää oli minipöydän päällä. Jari-kouluttaja vaimensi kolahduksen. Piki oli yllättävänkin reipas. Itse en kyllä olisi edennyt niin nopeasti, mutta eipä tuntunut olevan haittaa, koska kaikki sujui niin hyvin.

Pikseli veteli myös putki-hyppyrallia niin, että Katja piteli lähdössä ja Jari palkkasi. Kivaa!

Viiru treenasi taas keppejä. Käytettiin kosketusalustaa ekassa keppivälissä. Pystyin myös ottamaan etumatkaa, ja jos en olisi niin hidas, olisi ehtinyt tehdä tarpeellisen persjätön ennen ysihyppyä. Rata oli hieman erilainen kuin kuvassa, koska A ei ollut käytössä. Hypylle 4 ennakoiva vastakääntö oli hyvä, mutta toisaalta puomin jälkeinen pyöritys meni perustyyliin jämäkästi.

Rata: Tuomas Haverila

Kohta osataan kaikki esteet!

Keskiviikkoiltana lenkkeiltiin Vinjan kanssa kosteassa ja pimeässä. Koko alkuviikon sää on ollut pehmeä tuulesta huolimatta.

Kaveria ei jätetä

Tiina oli mukavaksi yllätyksekseni videoinut Viirun eilisen radan. Kiitos!

Sunnuntai oli harmaa ja hämärä.

Maalimiehenä rämpiessä kastuivat kengät ja sohjoisella kankaalla maatessa olivat vaatteet pian märät. Josepan yhteiskokoontumiseen tuli viimeinkin porukkaa: yhteensä viisi. Kaveria ei sittenkään jätetty. Saimme vieraita maalimiehiä ja kommentteja uudesta näkökulmasta. Teema oli jälleen ukkoa ei jätetä ja sille haukutaan vaikka maailman tappiin. Emme tallanneet aluetta, joten tyhjien ottaminen ei tuntunut järkevältä. Mutta ukkojahan olisi voinut tietysti ottaa enemmän kuin neljä; nyt oli siis kaksi siirtyvää. Eka oli umpparissa, ja ukon piti omasta aloitteestaan palkata 50 haukun jälkeen. Umppareita ei ole olut aikoihin (paitsi raunioilla), koska olen ajatellut, että etsiminen ei ole ongelma. Mutta umpparissa olevan ukon ilmaiseminen voi olla hankalaa. Haukussa tuli taukoja, ja maalihenkilö kertoi, että Viiru ei kohdistanut haukkua lainkaan piiloon. Pitää harjoitella umpparien ilmaisua, vaikka kentällä ja vaikka niin, että minä olen aluksi tukena vieressä.

Seuraaville ukoille Viiru haukkui paljon reippaammin, itse asiassa erittäin hyvin. Kakkonen ja kolmonen palkkasivat oma-aloitteisesti sen jälkeen, kun olin hengaillut jonkin aikaa ukon lähellä. Viimeinen palkkasi parinkymmenen haukun jälkeen.  Palkkaustapa oli uusi: kahden lelun leikki. Siitä Viiru innostui kovin. Ekalta ukolta se karkasi ensin wuban kanssa, mutta pian Viipo oppi, että kannattaa jäädä ukon kanssa leikkimään - sillä on toinenkin lelu. Huiput maalimiehet ja huippu treeni! Toivottavasti päästään vielä hakumetsään.

Piki oli mukana hakuharkoissa, mutta tallaajaa ei nyt tarvittukaan.  Piki ei enää ollenkaan hauku uusille ihmisille vaan menee tervehtimään.

Illansuun hämärässä ihmeteltiin syksyn harmautta ja Pyhäselän maininkeja.

Vain muutaman kymmenen sekunnin tähden

Piki osallistui tänään joutsenbongaukseen.

Huomaa saaren edustalla uiskentelevat joutsenet.

Sää oli Pohjois-Karjalassa vienolumisateinen. Viiru lähti etelään. Panin kumpparit jalkaan, jotta loskassa olisi kuivempi kahlata. Lappeenrannassa ei ollut lainkaan lunta, ja siellähän lampsin haisaappaissa. Tähän mennessä ohjaajan nollaprosentti oli LAUn kisoissa 75 ja koiran tutkimaton. Yksi rata mentiin, ja nyt Viirun prosentti on 100 ja ohjaajan 80.

Matkaan oltiin lähdetty Tiinan ja Nessan kanssa jo aamuviiden jälkeen. Tässä oli ehkä suurin motivaatio nollan vääntämiseen. SERT tassuissa pääsiin kotiin jo ekan radan jälkeen, ja saavuttiin kotiin jo iltaviideltä. Muuten olisi mennyt yhdeksään.

Voittoisa joukkueemme sai ensimmäisen luvan ykkösistä, kaksi kolmatta sijaa, yhden nollavoiton ja sertin kolmosiin. 

Tuomarina oli Anne Viitanen, ja rata oli kiva. Linjaus onnistui(!) eikä Viiru mennyt putken väärään päähän, kontakteilta Viiru vapautti itse itsensä, kaarrokset olivat Marsista, kepit tehtiin viime treeneissä kiellettyyn "henkeä-pidätellen-lähetän-kaukaa-mutta-suoraan"-tyyliin. Paljon on opeteltavaa ennen kolmosia. Mutta hei, ollaan kolmosissa! Viiru on kolmosissa viisi vuotta Topia nuorempana. Koko ajan odotan, että Lappeenrannasta soitetaan, että kyseessä on virhe. Onneksi lähdettiin nopeasti kotiin!

Todella mukavat talkoolaiset LAUlla, puhumattakaan vastaavasta koetoimitsijasta, joka viipymättä kiikutti kisakirjat, lahjakortit ja palkinnot, kun ilmaisimme toiveemme lähteä kotiin.

Viirulla saattoi olla hieman tylsä päivä, koska suurimman osan ajasta se oli autossa. Onko järkee vai ei?

Normaali pönötyskuva, jossa nilkat aseteltu kuin venäläisnaisen turistiposeerauksessa Verikirkon edessä

Viirun tämän vuoden tavoitteet on saavutettu: tokosta AVO1, osallistuminen hakukokeeseen ja agilityssa kolmosiin. Pitäisikö nyt alkaa treenata jotain lajia tosissaan? Ja millaisia tavoitteita asetamme Pikille?

Piki is the new black

Torstaina Viirun voivottelussa oli kaksi aihetta: ohjattu nouto ja luoksetulon stoppi (vain seisomaan). Taisi olla toinen kerta, kun Viiru tosissaan kokeili ohjattua noutoa. Koira asetettiin merkille. Kun koira katsoi keskittyneesti ohjaajaa, se lähetettiin hakemaan merkin kanssa samassa linjassa houkuttelevaa lelua. Odottavan palkan pitää olla tarpeeksi hyvä - karvalelu eikä mikään tavallinen agilitypallo. Aluksi tehdään vain yhdelle puolelle per kerta. Kun Viipo on tullut iän myötä ahneemmaksi, namitkin olisivat kokeilemisen arvoiset.

Luoksetulon stoppi, pilaamani AVO-kokeen kutosen murheenkryyni. Kerroin Suskille, että Viiru pelkää minun viskaavan sitä pallolla päähän. Niinpä kokeiltiin ekaa kertaa takapalkalla (lihapulla). Vauhti oli Suskin mielestä riittävä ja stoppi hyvä. Kyllä Viiru osaa tämän tosi hyvin. Oivalsin selvemmin, että luoksetulo stoppeineen on samanlaista tasapainoilua kuin eteenmeno. Pihalla tehtiin vielä wuban kanssa läpijuoksu wuballe ja eteenistuminen. Ihan huippu vauhti ja fiilis!

Perjantaina autottomat eivät matkanneet tokoihin. Sen sijaan Pikin Pomppa saapui. Päätin jo viime talvena ostaa Pikselille vihreän toppa-Pompan, kun Piki on suunnilleen kasvanut mittoihinsa. Nyt ryhdyin tuumasta toimeen, kun Susun Hurtta-manttelia tarvittiin muualla. Se istuikin Pikille kuin räätälöitynä. Pompassa on ehkä hieman kasvunvaraa. Mutta pysyväthän kankutkin lämpiminä autossa. 

Pompan heleä vihreys ja Pikin musta kiilto eivät pääse kuvassa oikeuksiinsa. Pikistä on tullut hienon näköinen nuori tyttönen.

Pikin on hassu: se tykkää, kun sille puetaan vaatteita, ja liikkuu vapaasti ja mielellään vermeet yllä.

Muutakin on shoppailtu. Menin ostamaan naksua Tintin lemmikistä, mutta mitä sitten kävikään. Nyt on kyllä myös naksu.

Kontakteja, keppejä, kaatumisia

Maanantaina oli Pikin oma agilityilta, ja Viiru jätettiin kotiin Susun kanssa.

Aloitettiin kontaktien harjoittelu. Kouluttaja-Jari oli rakentanut halliin hienot minikontaktit. Opeteltiin lähinnä loppuasentoa. Piki hoksasi nopeasti. Välipaloina oli rengasta ja putki-hyppyrallia. Piki pysyy jo istumassa :)

Ei kun naksu esiin (tai sehän on Sirkulla, joten pitää mennä naksukauppaan) ja kosketusalustaa harjoittelemaan. Hyvää Pikin ikätoverien seuraa: lämppälenkillä bc Siri ja jäähdyttelemässä mukana kelpiepojat ja koikkerityttö Binja.

Viirun treeneissä jatkettiin keppiprojektia. Mutta rata oli sellainen, että se toinenkin ongelma-k tuli hyvin esiin. Vaikka yritin pitää kädet kurissa ja olla huitomatta ja heittelemättä Viirua hypyille, kaarrokset olivat kuitenkin valtavia. Hypyn 14 niistoonkin oli vaikea kääntyä. Keppien takaaleikkaus ei taaskaan ollut ongelma, mutta aloitus ja lopetus oli hankalaa. Tuomas käski minun olla rohkeampi ja luottaa koiraan enemmän. Havaittiin myös, että Viiru tekee kepit loppuun, kun juoksen sen ohi, enkä jää perään himmailemaan.

Rata: Tuomas Haverila

Kylmää, varsinkin keskiviikkona: 10 astetta pakkasta ja liukasta. Minä tarvitsen nastakengät ja Piki vetämättömyyden tehotreeniä. Kun lähdimme Vinjan kanssa lenkille, olin taas pyllylläni, nyt tosin tahallani. Niin päin oli pehmeämpi kaatua lumiselle pehmeälle nurmikolle. Kerrassaan mukava pakkaslenkki kierrettiin. Toivottavasti ei tule pitkään aikaa lunta laduiksi asti.

Enemmän sooloo kuin duoo

Perjantai-iltana Sirkku ja Susu tulivat kotiin käymään, ja viikonloppuna Sirkku ulkoilutti hiirulaisia. Piki sai tarpeellista itsenäisemmän elämän harjoitusta. Lauantaiaamuna Pikseli hyppäsi autoon ja lähti tapaamaan Laku-veikkaa. Ajomatka kesti alle tunnin ja vei alavien maiden ja järvenrantojen nostamien hernerokkasumujen läpi ihanaan Kaavin kuulaaseen aurinkoon. Pakkasta oli lähtiessä 10 astetta; sumu oli matkalla niin tiheää, että hiljakseen ajellessa hirvivaaramerkit hyppäsivät yllättäen silmille.

Juoksujen jälkeen Piki ei ole sietänyt peräpäässä pörrääviä uroksia. Muuten sisarukset tulivat mainiosti toimeen :) Kun ihmiset kahvittelivat, Laku oli omassa huoneessaan ja Piki ihasteli Lakun kiehtovia leluja. Kotona kun pitää elellä ihan ilman leluja - pitäisikö vaihtaa politiikkaa?

Kyllä ne sukulaisiksi tunnistaa. Veikassa on vain kaikkea enemmän. Kotona Piki tuntuu erittäin vilkkaalta ja varsin rotevalta - Lakun rinnalla taas rauhalliselta ja sirolta ;)

Iltalenkillä oltiin eri tunnelmissa. Susu ja Viiru lenkkeilivät Pyhäselän rannassa. Toiset osaavat ottaa kännykälläkin hienoja kuvia. 

Kuva: Sirkku Kouki

Piki oli kaupunkikävelyllä. Jäähallin pihassa otimme lavastetun lumikuvan näytettäväksi etelän immeisille.  Seuraavana päivänä lumikuvan olisi saanut ihan ilman lavastusta. 

Sunnuntaina tuli talvi jo toisen kerran - toislumi? Aamupäivällä oli syksy:

Hiiripartio Noljakan rannoilla (kuva: Sirkku Kouki)

Viime vuonna oli talvi samana lokakuun viikonloppuna. Silloin kahlattiin lumessa aussieyhdistyksen toko- ja hakuleirillä Maaningalla.

Sain haalittua kokoon kesän hakuryhmämme valiojoukon - nyt on vaikeaa löytää hakuseuraa, kun Josepan yhteiskokoontumiset eivät vedä väkeä. Mutta ei se määrä, vaan laatu. Iltapäivällä treenin aikaan satoi räntää ihan kunnolla, joten emme intoutuneet kovin pitkään sessioon. Hakukokeen perusteella treenattava on suorien pistojen lisäksi maalimiehelle (ei minulle) haukkumista ja maalimiehellä pysymistä. Toisaalta Viiru tekee monet asiat minulle - kuten luonnetestissäkin sanottiin: se on todellinen palveluskoira, joka haluaa palvella. Haukkuu kenelle hyvänsä, kunhan haukkuu eikä jätä ukkoa. Tällä kertaa tehtiin niin, että joko kävelin edestakaisin ukon luona (ei ympäri) tai seisoin vieressä, ja maalimies palkkasi oma-aloitteisesti jonkin ajan päästä, kun haukku oli hyvä. Eteneminen ei timinut hyvin, koska se teki Viirun turhaan epävarmaksi. Joten jatketaan niin, että seison vieressä. Palkaksi otetaan ensi kerralla kahden pallon/lelun leikki. Ja pitäisikö kokeilla myös ruokapalkkaa kaikilla ukoilla? Ja minun täytyy hillitä itseni ja olla mahdollisimman epäkiinnostava.

Suorien pistojen varmistamiseksi etukulmien ukot olivat haamuja, jotka etenivät näyttäydyttyään. Kakkospisto oli aivan täydellinen laatikko. Oikein onnistunut treeni; maalimiehet tekivät tosissaan töitä haukun ja palkkaamisen eteen.

Kotiin ajellessa keli oli jo aika paha, ja kutostiellä ajeltiin viittäkymppiä satasen alueella. Kotona vielä käytiin lenkit Pikin ja Viirun kanssa sekä Susun kanssa erikseen. Nyt väsyttää.

Enemmän duoo ku sooloo

Tollerihakuilla voi kaksinkin: ohjaajia oli kaksi, maalinaisia oli kaksi, tollereita oli kaksi ja ausseja oli kaksi. Myös yllätysmaalimiehiä oli Viirulla kaksi, ja samoin hevosia näiden yllätysukkojen alla yhteensä kaksi. Hyvä, että nämä yllätykset sattuivat nimenomaan Viirulle. Kun Viiru palasi Riitan luota ekaa kertaa, se jatkoi oma-aloitteisesti suoraan keskilinjan yli havaitsemalleen ukolle, jota minä en nähnyt. Ratsukkohan siellä oli, ja kutsuin Viirun pois. Luultavasti se olisi muuten muina miehinä mennyt istumaan hevosen eteen ja alkanut haukkua. Seuraavalle pistolle mennessä odotteli ratsukko vieressä. Viiru haukkui hyvin, mutta pistot eivät olleet suoraa nähneetkään.

Ei ihan paras hakuradan paikka, joten siirryimme syrjemmälle. Piki halusi kaartaa valmiiksi menneelle ukolle ensin hieman "keskilinjaa" eteenpäin ja sitten ukolle. Piki oli tosi reipas, ja kissanruoka maistui. Sitten lenkkeiltiin Zorron ja Elenan kanssa. Pimeäkään ei ehtinyt tulla. Kerrassaan mukava ilta :)

Viikonloppu alkoi taas rentouttavasti perjantaitokoilla. Ruutua on tehty sadalla eri tavalla, ja sen vuoksi Viiru ei varmaan tajua siitä mitään. Nyt kokeiltiin muiden innoittamana kosketusalustaa. Se toimi kyllä tosi hyvin! Ei edetty vielä, vaan palkkasin heti kosketusalustan nokkaisusta seisten - ettei kerkiä tarjota maahanmenoa. Näin jatketaan.

Aluksi Viiru osallistui paikkamakuuseen, jossa minä jäin näkyville tarkkailemaan kaikkia koiria. Koirien selän takana treenattiin iloisesti rally-tokoa toisella kentällä. Viiru läsötteli vaikka miten (ja annoin vain ihan pikkuisen palkan). Harjoiteltiin myös jääviä, erityisesti seisomista. Nyt tuli aika vähän virheitä.

Piki harjoitteli montaa asiaa: kontaktia, istumisen ja paikkamakuun kestoa, kosketusalustaa. Kokeiltiin myös ruutua kosketusalustalla, mutta siihen kosketusalustaa ei ole vielä vahvistettu tarpeeksi.

Kyllä toko väsyttää noita meidän elukoita enemmän kuin mikään muu laji. Joutuvat varmaan niin skarppaamaan, kun ohjaaja on epäselvä ja epäjohdonmukainen.