Sukulaispäivä

Puoliltapäivin mentiin Arran kanssa lenkille ja sitten juoksupuomia treenaamaan. Ensin Piki virittäytyi peruuttamalla ja irtoamalla etupalkalle sekä juoksemalla maksipöydän päällä olevaa puomin alastuloa. Siinä taas täydelliset onnistumiset. Seuraava setti oli oikealla puomilla. Siinä tuli toisaalta loikkia ja toisaalta hidasteluja, vähän minunkin liikkeeni mukaan.

Tulipa hienoja kuvia :)

Kyllä fiksu treenikaveri on kultaakin kalliimpi. Tiina keksi ottaa lelun palkaksi ja vielä käytteli piippaavaa wubbaa niin, että Pikin vauhti oli hyvä ja Piki malttoi laukata loppuun asti. (Ravista ei edes pitäisi palkata.)  Itseksemme tehtiin keppejä alun ja lopun ohjurilla muutama kerta.

Leikitäänkö? Jos muori vain antaa.

Harjoiteltiin mittaamista. Tai Piki harjoitteli ja Viiru mitattiin. Pikin säkä on ihan siinä ja siinä - taisivat tulokset jäädä karvan verran alle 50 sentin kuitenkin. Saa nähdä, miten Pikillä pokka kestää, kun ensi viikon sunnantaina kolme vierasta ihmistä sohii metallikepillä selkää. Viiru saattaisi jopa selvitä yhdellä mittauksella - nyt lukemat olivat 46,5 ja 48,5 sentin välissä. Mutta Viiru kyllä kestää useammankin mittauksen. Ihanan helpottavaa kuitenkin, että säkä näyttäisi olevan aika selvästi alle 50:n, ei tartte niin paljon jännittää Viirun puolesta.

Jäähkälenkiltä kun palattiin, oli uusia sukulaisia ilmaantunut Pärnälle: Pami-mummi ja Petja-poika. Tuppauduttiin heidän seuraansa tokotreeneihin, kun olisivat muuten olleet yksin (ja näin säästyin illansuussa Kontiorantaan ajelulta). Hyppykiertohässäkkä onnistui Viirun kanssa paremmin lelulla; Piki on siinä muutenkin aika pro (Viiruun verrattuna). Kumpainenkin tarvitsee kyllä lisää vauhtia ja  Viiru pienemmän kaarroksen. Kumpikin eukkonen teki muitakin eilen saatuja kotiläksyjä: Viirun kanssa yriteltiin seuraamisneliötä ja Pikin kanssa tehtiin yhden-kahden-kolmen askeleen seuraamista ja palkasta luopumista. Piki pystyi myös luopumaan Miimistä ja Petjasta yllättävän hyvin - harjoitus tuottaa tulosta.

Viirun takaperin seuraamisapuna oli muurin palikka, mutta kun käytin peru-käskyä, aika kaukana palikasta Viiru seurasi suht suoraan. Tai Viiru käveli takaperin ja minä seurasin Viirua. Alistuin, ja kiedoin taas hieman maalinteippiä metallikapulaan. Pitämistä, kävelemistä, vauhtihyppynoutoa ja vauhtinoutoa. Siinä meni taas rasiallinen herkkumärkäruokaa, mutta kyllä kannatti.

Olipas mukava sukulaispäivä :)