torstai 12. lokakuuta 2017

Valoa Ilosaaressa ja muuallakin

Sunnuntaina pidettiin hauska hakutreeni: kuusi löytöä, hyvillä palkoilla. Loppuherkuksi otettiin iso ankkalelu. Jospa se olisi yhtä hyvä kuin possu?




Ensi kertaa elämässäni ymmärsin, että nuo vaatimattomat roska- tai myrkkysienen näköiset sienet ovat ehkä suppilovahveroita. Minna vahvisti määrityksen - ja kylläpä sieniä riitti, koko hakuryhmälle. Ihanasta syysmetsästä kiiruhdimme herkkuaterian kautta Pikin juoksukontaktitreeniin. Sielläpä ei juostu eikä tehty eikä otettu kontaktia, vaan peruutettiin. Kotiläksyksi tuli peruuttamisen opettelu, ja vieläpä laatikkoon. Saa nähdä, onnistuuko ensi sunnuntaihin mennessä.




Nyt on pimeää aamuisin ja iltaisin. Olen opettellut nauttimaan loppukesästä ja syksystä, nyt pitäisi vielä ottaa pimeys haltuun. Haimme illan valoterapiaa kaupungilta. Remontoitu Ilosaari onkin valosaari.

Valoa Ilosaaressa

Huomenna perjantaina oli tarkoitus ottaa ilon kautta -tottistreeni, mutta torstai-iltana en voinut vastustaa kiusausta, kun kaverit pyysivät tottistelemaan Kulhon kentälle. Taitojen puolesta ei voi mennä kentälle takki auki Kattokaa, mitä me osataan! mutta ehkä fiiliksen.

Viirun kokoinen kalikka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti