Lomapäivä, ensilumi ja ensiräntä. Yöksi ehkä pakastaakin. Onneksi mies jo huolehti talvirenkaat.
Agilityn pienryhmän talvikausi alkoi. Erinomainen kouluttaja! Ja opettavainen eka treeni. Ohjaajan piti etukäteen arvioida koiran todelliset linjat ja ponnistuspaikat ja piirtää ne ratapiirrokseen. Hallissa piirsimme ne hiekkaan. Tarkkailimme muiden koirien suorituslinjoja ja ponnistuspaikkoja.
Kiinnostavaa oli katsoa omien koirien eroja, mutta ne olivatkin yllättävän samanlaisia. Johtuukohan ohjaajasta? Itselleni yllätyksesi sain Viirun linjat piirrettyä melko realistisesti. Takaakiertojen linjat arvioin kummallekin koiralle liian laajoiksi (ja sain myös pyyhkeitä liiallisesta takaakiertoihin saatteluista, mistä sitten seurasi kaikkea ikävää jatkoradalle). Viiru ponnisti hieman kauempaa kuin luulin; Piki ponnisti vielä kauempaa ja laskeutui kauas. Kepeille viennin suunnittelin Viirulle niin, että vetäisin sen helppoon kulmaan. En ehtinyt, mutta Viiru osasikin hakea kepit avokulmasta. Taas voi ihmetellä, että treenaamisella on vaikutusta. Piki syöksyi putkesta suoraan kauemmaksi, koska vauhtia oli enemmän. Takaakierto-persjätössä/saksalaisessa Piki olisi pitänyt vetää riman yli. Tai pikemminkin pitää opettaa, että takaakierrossa pitää aina hypätä riman yli.
Naksuttajat-tokoryhmä kokoontui kolmen ihmisen ja neljän koiran voimin ilman kouluttajaa. Vaikka yksi Heideistä taisi joutua kouluttajan rooliin. Päällimmäinen tunne meidän osaltamme on ehkä pitkä huooh. Tästäpä pääsee toivottavasti vain ylöspäin. Viirulla oli jääviä ja seuraamista lievässä häiriössä, Pikillä seuraamista, ruutua ja alkeisryhmäpaikkista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti