Eukkosten aktiiviviikonloppu

Vaikka osallistuimme Patchcoat-kokoontumisajoihin vain agilityn verran, lauantaipäivä oli silti täynnä koiramaista puuhailua, tai ainakin tuntui siltä. Ennen agilitya oli ajatuksena hieman tottistella ja pitää ampumistreenit, mutta siihen ei riittänytkään aikaa.

Agilitytreeneissä oli porukkaa laidasta laitaan: pentuja ja nuoria koiria, jotka eivät olleet nähneetkään esteitä, harrastavia pentuja ja nuoria koiria, mölli-Pikseli ja kaksi kilpailevaa siskosta Valo ja Viiru.

Ratapiirrokset: Heidi Hirvasoja-Korkee (kilpailevien radan idea Marc Martin)

Kilpailevien muistipelissä meinasi itku päästä alkuun. 2- ja 3-hypyn välistäveto ei omin keinoin onnistunut, mutta Heidin neuvomalla japanilaisellapa pelitti, samoin 5- ja 6-hypyillä. Pitäisi siis ottaa japsi käyttöön (samoin kuin vastakäännöt - mutta se ei tullut tästä treenistä. Takaakiertoihin lähetykset epäonnistuivat taas, ja kouluttaja suositteli suullisen käskyn opettamista. Muut osiot teimme pätkissä, eivätkä ne olleet niin tuskallisen vaikeita kuin välistävedot. Kekseliäs rata, jossa olisi kiva kokeilla erilaisia ohjauksia ja sijoittumisia.

Välipiristykseksi teimme Viirunkin kanssa aloittelevien humputtelun, jossa sielläkin sain aikaan epäsujuvuutta kiirehtimällä 10-hypyltä loppusuoralle ilman kunnollista lähetystä hypylle. Piki veti huippuhienosti. Ehdin tehdä persjätön 5- ja 6-hyppyjen väliin, kun en jäänyt tuumailemaan. Varsinkin Piki kannatti hakea putkesta 7 ja rytmittää jatkoon. Loppusuoralle irtoamista Piki ei vielä osannut. Nyt pitää kysellä treeniseuraa koko kentän mittaiselle suoralle, jossa koiraa ohittaa ohjaajan ja pinkoo maaliin. Pikin pitäisi useammin päästä tällaisille radoille; kilpailevien treeneissä se joutuu vääntämään vaikeita kuvioita lyhyissä pätkissä (koska kohta tulee jo kontaktieste vastaan). Mutta en vain jaksa ajella hallille joka ilta treenaamaan koiria erikseen.
 
Olipa hyvän mielen treenit! Viirun lapsista mukana olivat Arra, Petja ja Nemo, jonka näin ekaa kertaa. Komea poika :)

Talvikaudella treenaamme tokoa myös Kontiorannan hallissa. Nyt myöhästyimme, kun piti tietysti katsoa Nemon agilitytreeni ensin. Pikillä oli seuraamista ja paikkamakuu. Herkästi se rupeaa piipittämään. Viiru tutustui kahden kilon kapulaan, osasi jäävät, pysyi paikkamakuussa, kun olin henkilöryhmässä. Jättikalikasta Viiru tuumasi aluksi, että sitä voi pitää ja sen voi noutaa - mutta ei, ei voi siirtyä juoksusta eikä edes kävelystä istumaan kapula suussa. Vaikka millaisilla herkuilla olisi houkuteltu.

Mitä se emäntä on taas keksinyt? Pitäisikö tätä kantaa yhdessä?

Nyt pitää varoa, etten paineista Viirua niin, ettei se kohta nouda yhtään mitään. Ehkä teemme vauhtinoutoja niin, että kapulan hakemisesta seuraa sellaiset bileet kuin Viiru olisi Miss Universumina saanut Nobelin palkinnon Oscar-gaalassa jouluaattona. Riittäisikö se?

Sunnuntaina hakuiltiin. Viiru etsi innokkaasti ja meni suht sinne minne lähetin. Kahdella ensimmäisellä ukolla ei palkattu. Kokeen jälkikaikuina se ennakoi sivulletuloja. Yhdellä ukolla se oli niin sinnikäs, että vasta kävelyni poispäin sai sen palaamaan ukolle. Ensi kerralla suoria pistoja ja ilmaisun vahvistamista (taas).

Molemmat askartelivat. Viiru suolisti Ankka Vankan ja Piki nakersi Pomppaansa. Eikö sille vieläkään voi jättää autoon mitään päälle? Koirien erilaisista ilmeistä näkee, kumpi välittää minun sanomisistani ja kumpi tietää "Rakastat mua kuitenkin!"

Kätevien Eukkosten ratkomis- ja ompeluseura

Pikin juoksukontaktikurssi jatkui. Vaikka emme ole kovin paljoa peruutelleet laatikkon, Piki osasi kuitenkin peruuttaa puomille. Sitten päästiin jo juoksemaankin puominpalasta. Se meni Pikillä oikein hyvin, vaikka Piksutti ottikin minun liikkeestäni häiriötä.

Kuva: Jani Hiltunen

Hakutreenien vuoksi emme päässeet Viirun lasten synttäreille Patchcoat-päiville. Mukana olivat Tuisku, Petja, Arra ja Nemo. Huomenna lapsoset täyttävät vuoden :)