sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Läheisriippuvainen Kittteellä ja itseriittoinen hakumetsässä

Kuvituskuvana pitäisi olla Piki lampailla, mutta sen sijaan kaivoin arkistojen kätköistä Sirkun ottaman kuvan Patchcoat-leiriltä Sanni Runtin luota kesällä 2013. Piki oli torstaina Hjerppen Pian luona paimentamassa Miimin kanssa. Läheisriippuvainen ei kuitenkaan paimentanut, koska lampaita eo saanut pölläytellä, koska minä olin aidan takana ja sitten menin piiloon ja koska Pia ei päästänyt Pikiä Miimin helmoihin. Kuten Pia sanoi: Miimi on ihana, mutta sinä olet vielä ihanampi. Kun Viirun elämäntehtävä on tehdä yhdessä ja palvella, Piki omistautuu lähellä olemiselle ja läheisten ylitsevuotavalle rakastamiselle. Tältä syksyltä paimennukset taitavat olla ohitse.


Kuva: Sirkku Kouki
Viirun lapsista kaksi, Arra ja Petja suorittivat paimennuksen taipumuskokeen.

Kittteen reissuun sisältyi myös kiva kimppalenkki Pamin, Petjan ja Arran kanssa. Viirun mielestä lapset käyttäytyivät siivosti, joten niitä ei tarvinnut kurmottaa. Sen sijaan äitee meni väliin suojelemaan Arraa Pikin nokkimisyrityksiltä.

Mökillä perjantaijuomat nautittiin näin isoista astioista.


Mökin tienoilla suorastaan kompastelimme mustiin torvisieniin, kantarelleihin (huom, kielipolliisi, vain yksi t!) ja haperoihin. Vattujakin oli vielä, samoin hyttysiä ja ekaa kertaa polttiaisia. Sen sijaan hirvikärpäsiä olen kaivellut kuontalosta vain kaksi.
 

Tyyntä, hiljaista ja rauhallista. Sauna lämpeää.

Sunnuntaina saatiin koolle pienet kolmen koirakon hakutreenit. Muutenkin pääsimme helpolla: valtasimme juuri treenit lopettaneen toisen hakuryhmän alueen. Hieman arvelutti suorapisto- ja risteilytreeni, kun meillä ei ollut käytössä Minnan selkeitä numeroituja kreppejä. Mutta maalimiehet panivat parastaan ja olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja harjoitus onnistui täydelliseti. Suorat pistot, yliheitot, ilmaisut. Ensimmäisellä, toisella ja viimeisellä seitsemännellä Viiru haukkui, kunnes tulin paikalle ja vielä sen jälkeen; muilla lyhyet haukut ja vapautus.  Ensimmäiselläkään ukolla Viirulla ei ollut ajatusta ennenaikaisesta sivulletulosta :)

Täydellinen treeni viime kertojen säätämisten jälkeen. Pieni porukka, mutta ei se määrä vaan se laatu.
Sadekin hiljeni ja lakkasi alkuillaksi. Anin ja Utun kanssa käytiin vielä lenkki. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti