Piirinmestaruuksista vielä, nyt hakuilua ja agilitykuvia

Eilen löydettiin perjantaiolo ja sisäinen rauha metsästä. Metsässä vietettiin lauantaikin.

Aamulenkki käytiin Tukholminlammilla ja nähtiin pitkästä aikaa Josi-tolleri. Kohta Piki pääsi tallaamaan piirinmestaruushakurataa ja minä maalimieheksi. Lopulta metsään tuli vain yksi haku- ja yksi EK-koira. Olin hakukoiralle niin ahtaassa laatikossa, että lihakset löivät loukkua jo hyvän aikaa ennen kuin koira löysi minut. Hyvä että löysi :) Kokeen jälkeen treenasimme talkoolaisporukalla. Viirulla oli voittajaluokan rata lisättynä neljännellä ukolla. Alun turreikkoon tuli kaikkea muuta kuin suorat pistot, mutta valitettavasti tiesin, missä ukot luurasivat. Kaikki ukot löytyivät hyvin, viimeinen 300 metrissä vaati useamman lähetyksen. Viru ilmeisesti humpsahti suo-ojaan ensimmäisellä lähetyksellä, ja kesti aikansa ennen kuin se punnertautui sieltä pois. Samasta kohdasta ei tehnyt mieli mennä uudelleen. Ensimmäinen ukko ei palkannut, seuraavalla Viiru pienesti ennakoi hallintaantuloa, kolmannella maalimies palkkasi itsekseen ja viimeisellä minun luvallani. Kyllä tuli Viirulle kehuja, ja minäkin kuulemma liikuin rohkeasti :)

Kun olin maalimiehenä, puretin käteni leikin tuoksinassa (ei siis ollut koiran eikä koiranohjaajan syy - ei kenenkään). Saatiin haava putsattua ja laastaroitua metsässä, joten jatkettiin vielä Minnan kanssa esineruutun.

Onni on mies, joka huolehtii auton ensiapulaukun päivityksestä <3

Viirulla oli kaksi esinettä peräkkäin kummallakin sivurajalla, Ensimmäisiä piti haeskella pitkäänkin, seuraavat löytyivät ja palautuivat nopeasti, hiusharjakin. Minna kehotti lähettämään ruutuun samoin kuin ukollekin, eikä vain antaa juoksennella ruudussa.

Pikkuisen vielä käveltiin. On ne herttaisia: kysyvät aina lupaa uimiseen. Nyt lupasin ymmärtämättä kysymystä, mutta sieltähän tyytyväiset tytöt löytyivät suo-ojasta.

Aiemmin viikolla käytiin Josepan tottiskimppatreenissä. Porukkaa oli paljon, tulin myöhässä ja ehdin hermoilla, että pimeä laskeutuu ennen meidän vuoroamme. Päästiin kuitenkin tekemään, ja nyt Viirulle näyttää auenneen metrinen hyppynouto haluamallani tavalla. Ja taas voi naureskella minulle, kun hämmästelen, että treenaaminen tuottaa tulosta.

Pk-lajien paha karma ilmeni myös tottistreenissä. Kapula hajosi lainakäyttäjällä. Yritetään liimata. Pitäisikö vain ymmärtää, etteivät pk-lajit sovi meille? Lelut pissataan, kapulat hajoavat, kädet purraan.

Tässä vielä kuvia viime sunnuntain agilityn piirinmestaruuksista:

Kuva: Janika Naukkarinen

Kuva: Janika Naukkarinen

Kuva: Janika Naukkarinen