tiistai 1. elokuuta 2017

Pikin leiri Hämeessä

Viime kesänä sinipekoneilla (Blue-Beacon) oli minileiri Pukkilassa ja Kärkölässä paimennuksen ja haun merkeissä. Tänäkin vuonna aloitettiin paimennuksella Pukkilassa. Minulla homma ei sujunut ollenkaan. Jos vielä joskus yritän mennä paimentamaan, sitokaa minut tuoliin. Matka kaukaa idästä Uudellemaalle ja Hämeeseen meni sen sijaan vallan mukavasti Laku-veikan ja Nero-velipuolen kanssa. Perillä ihana kesäilta, apiloiden ja mesiangervojen tuoksua.

Siellä ne lampaat on.

Pukkilasta jatkettiin vielä Tammelaan Liesjärven kansallispuiston liepeille Eräkeskus Metsäkouluntielle. Hassu paikka, mutta oikein sopiva koiraleireille.

Entisen metsäkoulun huoneet olivat tilavia ja funktionaalisia, mutta eivät kovin viihtyisiä.

Perjantaina oli jälkipäivä. Pikkuisen eksyin, kun poljin Lakulle jälkeä, ja niinpä Piki ajoi liian pitkän (400 m?) ja ryteikköisen jäljen. Ja hienosti ajoikin, vaikka seurailijoitakin oli mukana. Ryteikköä ja alukskasvillisuutta oli niin paljon, ettei voinut kulkea nenä maassa. Kerran Pikillä oli enemmän vaikeuksia, ja ne johuivat siitä, että minä kuvittelin tietäväni, missä jälki kulkee. Alussa Lakulle jätetyt kepit ja esineet Piki bongasi, mutta loput jäivät. Niitä harjoitellaan sitten helpommalla jäljellä. 


Piki ja Seena-äiti (kuva: Päivi Vuoristo)

Perjantaina leirillä oli eniten porukkaa, ja silloin harrastettiin myös rentoa ja mukavaa yhteisposetusta. Piki on sen näköinen kuin olisi monta päivä perätysten piesty, vaikkei muuta tarvitse kuin istua sisarusten vieressä paikallaan. Edessä on Seena ja takana Laku, Piki, Noola, Lulu ja Rosso.



Lauantaina oli hakua kouluttamassa Marian Ahlskog-Karhu. Pikillä oli "tuuli", haamu, kolme pimeää ja yksi ääniapu (yhteensä neljä eri ihmistä). Annikaa vieraammilla ukoilla Piki tarvitsi hieman mukanakävelyä alkuun, mutta itsenäisesti pikku rohkelikko etsi ja eteni pääosan matkasta. Kouluttajan SM-kisoihin menossa oleva koira teki myös pienen treenin. Sain vahvistusta ajatukseeni siitä, että haukun kesken jättäminen voi olla  ennakointia tai "hallintaan tuloa" eikä esim. pelkoa tai paineistumista. Marian menee treeneissä melkein aina ukolle, ja yleisimmin koira haukkuu vielä tietyn määrän ohjaajan jo ollessa vieressä. Hallintaan kutsumisia tai kokeenomaisia ilmaisuja Marian tekee äärimmäisen harvoin. Eli kaikki juuri päinvastoin kun olen tänä kesänä ajatellut...



Hakutreenin jälkeen oli leirin ainoa yhteislenkki, ja sekin lyhyt ja pienen porukan. Lisäksi Pikilla ja C-pentueen nartulla tuli siinä kränää. Eräkeskuksessa oli hienot nurmialueet, suorastaan puistot, ja siinä otimme vielä illalla malttiharjoitukset ja tokot, jossa olikin pientä ilahduttavaa edistystä. Monta muutakin hyvää tilaisuutta malttamiseen leirillä oli.

Sunnuntaiaamuna ennen kotiin lähtöä ajettiin vielä lyhyet peltojäljet. Pikin jäljellä oli muutama pieni namikasa. Hyvin meni :) Huoneen siivouksen jälkeen löysimme vielä asumuksen läheltä vanhahkossa satumetsässä kulkevan pururadan.




Lähdin leirille olemaan Pikin kanssa, mutta leirin lajit ja järjestelyt (tai epäjärjestelyt) johtivat siihen, että koira oli suuren osan ajasta autossa ja ihminen jahkailemassa tai juttelemassa lajitovereidensa kanssa. Onneksi matkaseura oli hyvää! Jos vielä aion lähteä koiraleirille, sitokaa minut tuoliin.


Viiru vietti kesää mökillä uiden ja laiskotellen.

3 kommenttia:

  1. Ilmoita ajoissa, niin ilmaannun nippusiteineni avuksi.

    VastaaPoista
  2. Luultavasti suurin tarve on vasta ensi kesänä. Tältä syksyltä pystyin kieltäytymään aussieyhdistyksen pk-leiristä. Mutta minun myös pitäisi pystyä kieltäytymään ihan tavallisista pk-, agility- ja toko-koulutuksistakin. Tokossa, tottiksessa ja agilityssa tiedän ihan hyvin puutteet ja on idea, miten ne korjataan. Mutta se on vain omaa treenaamista vaille... Viikonloppuna mennään kuitenkin hakukoulutukseen ja just tänään ilmoittauduin kolmen kerran tokokoulutukseen. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli pitäisiköhän sun tulla saman tien?

      Poista