Kanttarellikukkuloilla

Tänään oli kuulas syksyinen päivä, vaikka ollaankin vielä elokuussa. Käytiin kävelemässä syvissä supissa ja jyrkillä harjunrinteillä Munakukkulalla. (Ei näytä kuvassa miltään.)

Oli paitsi kaunista, myös muuten antoisaa: löysimme pussitolkulla kanttarelleja ja mustia torvisieniä. Piti panna koirat parkkiin, etteivät ne talloneet sieniä. Muutakin oranssia oli: Viiru kahteen otteeseen ajoi pois tuttavuutta tekemään tulleen suomenpystykorvan.

Kanttarelliparkki

Huipulla. Nenä puuttuu.

Iltalenkillä käytiin taas tottistelemassa. Nyt Viiru kolautteli jalkojaan metrin esteeseen, kun kokeilimme hyppyä kapulan perään. On siis helpompi hypätä kohti lihapullaa kuin noutokapulaa.  Kotipihalla ihmettelin vielä Pikiä. Välillä (kuten tänään) Pikseli Pallukainen osaa tehdä melkein suorassa olevat kuusi keppiä, välillä se ei pysty, ei kykene tekemään keppejä ohjureillakaan. Piki, pikku herkkis.