perjantai 28. huhtikuuta 2017

Perjantaiolo on kadonnut

Onko kepeää perjantaioloa enää olemassa?

Töistä lähtiessa uuvutti. Jumppa piristää. En mene body pumppiin riuhtomaan olkapäitä kipeiksi, vaan mukavasti hikoilen spinningissä ja reisi-peppu-vatsajumpassa. Auts! Kipeä oikea polvi... kyykky, sumokyykky, vinokyykky, askelkyykky, steppilauta... Auts, auts. Lits läts, olin unohtanut sukat kotiin. Hikiset treenikengät lotisivat paljaissa jaloissa.

Koirien kanssa pikku humputtelutreeni saa mielen hyväksi. Mennään! Piki: Voin tulla autoon, kunhan olen ensin kakannut keskelle pihaa ja diivaillut, etten tule kyytiin. Hallin pihalla: Tuolla on koira. Räksytetään! Hypitään tasajalkaa ja huudetaan suoraa huutoa. Tullaan pois autosta: Hei, ihminen kävelee meitä kohti ja puhuu. Huudetaan niin, ettei emäntä kuule mitään. Hävetköön meitä. 

Kiva mennä lämppälenkille, kun latukausi on päättynyt. Paljon reittejä käveltäviksi. Auts, polveen sattuu sohjossa kävely, pitää kääntyä takaisin. Jaaha, latukauden päättyminen on sulkenut vessatkin. Vain hiihtäjillä voi olla pissahätä, ei muilla ulkoilijoilla.

Mitäs kivaa treenattaisiin, kun ei voi juosta? (Viirun treeniä en voi tähän raportoida, kun se meni niin huippuhyvin.) Pikin kanssa ikuisuusaihe: seuraaminen. Kokeilen uutta palkkaustapaa: nami kainaloon ja pudotus sieltä... Ehkä se viimeistään pesukoneesta löytyy viikkojen kuluttua. Ja keppejä, se on kivaa, kun Piki on edistynyt joka kerta niin hyvin. 12 keppiä, ohjurit alkuun ja loppuun; keppien päässä odottaa peittämätön namilautanen. Piki sykäsee lautaselle melko suoraan, ja sen jälkeen mikään ei onnistu. Hermostun. Piki paineistuu. Lisää ohjureita. Ei onnistu mikään väli ilman apuja. Epävarmuus ja hermostus lisääntyy. Mennään pois.

Mietin jotain korjaussarjaa saman tien, mutta nyt on oman mielentilan takia turha yrittää. Kaupan kautta kotiin. Vain Pilkon CM:ssa on pähkinärenkaita. Kerrankin joku muu on ostanut niitä, ja ainoat pussit ovat ihan ylähyllyn takareunassa. Missä on jakkara tai pitkä asiakas tai myyjä? Lopulta löytyi.



Levätään.

Eeva keksi "perjantaiolon", ja siitä on varmaan ihan oma kirjoituskin Eevan blogissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti