Sielunsiskoille, supernaisille

Agilityn tiistaiset viikkotreenit menivät sivu suun, mutta onneksi tämä korvautui lauantaina monin verroin. Työviikko oli varsin raskas (ja viime sunnuntain kisareissukin panoi pitkään), mutta lopulta koitti tokoperjantai.

Viirun treeneissä opettelin ruutuun virittelemistä (toimi), vahvistin seisomisen kestoa, yritin kiinnittää huomiota perusasennon ja seuraamisen paikkaan sekä harjoitella käännöksiä. Mutta - jättimäinen huoh! - koirani ei edes osaa enää seurata oikeassa paikassa lyhyttäkään matkaa, saati että pysyisi istuallaan paikallaan tai liikuskelisi edes kehänauhojen sisäpuolella. Seuraamisessa Viirun ja minun väliin oli ilmestynyt ammottava kuilu. Arvaan kyllä mistä tämä johtuu, koska rako on Pikin levyinen. Nyt ei enää tarvitse kuin muuttaa omaa arkikäyttäytymistä. Pitäisikö lenkittää koirat kaupungissa erikseen? Jee!

Talvella (kuva: Sirkku Kouki)

Pärnällä lenkillä polun varressa metsässä piilossa oli jotain elävää, joka oli Viirun mielestä tavattoman kiinnostavaa ja Pikin mielestä tukkaa nostattavan pelottavaa. Minä en tietenkään havainnut mitään. Siili? Vai jotain isompaa?

Tokoalkeissa Piki saikin yksityisopetusta. Katsottiin noutoa, ja päätin jatkaa valitsemallani, PT:n viitoittamalla tiellä: kuljeskellaan, mutta välillä aletaan pysähdellä nanosekunniksi. Esineitä pitää kyllä vaihdella.

Lauantaina oli ihana päivä, vaikka sää vaihteli lumipyrystä auringonpaisteeseen. Aamupäivällä käytiin Heidin ja Sisun kanssa treenaamassa meidän viikonlopun kisojen ongelmiamme: vääriä putken päitä ja siivekkeen ympäri pyörityksiä. Olipa putken pään valinnassa sylkkäri tai poispäinkääntö, olin väärässä paikassa väärään aikaan. Liian lähellä koiraa, liian lähellä putkea ja liian myöhässä. Oikealla sijoittumisellani Viiru toimi kuin unelma, myös hyppysuoralta putkeen kääntymisessä 90 astetta.

Siivekkeen ympäri pyörimisessä ei auta kuin harjoittelu. "Päärynässä" koiralla pitää olla tilaa, ja se pitää kääntää ennen hyppyä eikä kuvitella, että Viiru (tai kukaan muukaan koira) kääntyy riman päällä. Huomattiin myös puoliero sekä Viirulla että minulla.

Ihan huipputreeni huippuseurassa! Melkein eniten ilahduin kuitenkin lämppä- ja jäähdyttelylenkin sopuisasta jolkottelusta.

Malja sankareille!

Piki ei tiedäkään, mikä huomenna odottaa. Enkä minäkään ole kauaa tiennyt, että saatiin peruutuspaikka MH-kuvaukseen. Kuvassa Pikiä arveluttaa enemmänkin ritiläinen kuistin penkki ja pirskahteleva cava kuin huoli huomisesta. Tänään ihminen juo maljan hienoja tuloksia tehneille treenikavereille. Ja kaikille muillekin hienoille koirakavereille! 

Samaan aikaan toisaalla otettiin viikon luontokuva: vasemmalla talvipukuinen, oikealla vaihtopukuinen riekko Patvinsuolla.