Aurinko paistaa risukasaan tai ainakin sinne päin

Harmittaa, kun en ymmärtänyt ottaa kännykkäkuvia kauniissa kevätsäässä. Aurinko paistaa, ja mittari näyttää melkein kymmentä plusastetta. Pitkät kalsarit voisi jo jättää pois, ja auton ikkunat ja  takakontin avata, kun koirat siellä odottelevat. Lumettomia plänttejä on jo paljon.

Perjantai-iltana oli taas tokomaraton. Ensin Viirun kanssa kokeilimme liikkeitä, jotka suunnittelin tekevämme ensi viikonlopun kokeenomaisessa treenissä. Viiru osasi ohjatun noudon, mutta palautus oli hidas. Viiru osasi seurata eteenpäin ja suht sinne päin, mutta ei taaksepäin. Viiru osasi maata paikallaan, kun olen piilossa. Viiru osasi tulla luokse ja pysähtyä seisomaan valuen. Viiru olisi osannut jatkaa siitä ja tulla vinoon eteen istumaan (sitähän sinä haluat, kun et osaa päättää, tulisinko suoraan eteen vai suoraan sivulle). Viiru osasi juosta kosketusalustattomaan ruutuun luikerrellen ja pysähtyä seisomaan sinne jonnekin, kun käsky kävi. Ja lisäksi Viiru osasi olla ihan tavattoman nauravainen ja tyytyväinen itseensä, syödä maksapaloja ja riepottaa minua lelusta vetäen pitkin kenttää.

Viiru ei osaa aina istua paikallaan treeneissä, kun jätän sen agilityssa tai tokossa. Sen sijaan se osaa istua paikallaan, kun juoksentelen ympäriinsä heitellen leluja - ja treenikaveri kans. Omia omituisuuksia on taas se, että olen aina muissa seisomaan pysäytyksissä antanut käsimerkin alakautta, mutta ajatellut, että luoksetulon pysäytyksessä Viiru ymmärtää merkin yläkautta. Olen myös ajatellut, että Viiru erottaa jäävien käskyt, kun sanon top mahdollisimman kimeästi. Väärin - huomasin Annelin neuvosta. Viiru alkoi pysähtyä luotettavasti, kun siirryin ihan normaaliin ääneen.

Pikin tokokurssilla oli juttuja, joita jo vähän osataan. Viimeksi, kun olimme poissa, olisi ollut noutoa ja perusasentoa :( Nyt tehtiin merkin kiertoa, luoksetuloa ja jääviä. Seisomisessa ja istumisessa pitää kasvattaa kestoa. Merkkiä Piki kiersi yllättävänkin kaukaa. Palkkalelu pitää siirtää vasempaan käteen, että Piki hakeutuisi sinne. Välillä voi ipanan ottaa kiertämisestä perusasentoon. Luoksetulossa loppuasentoa läheltä ja kaukaa käsiavulla.

Lauantaista tulee varmaan huippuhauska päivä! Heräsin nuutuneena, nuhaisena ja vatsassakin kiersi. Onneksi tuntemukset paranivat nopeasti, kunhan lähdettiin aamusta liikkeelle. Makkosen Soili koulutti.

Rata: Soili Makkonen

Ehdittiin kahdessa setissä jopa kokeilla erilaisia ohjauksia. Ekalla kerralla jatkettiin hitaan ohjaajan poispäinkääntö-päärynä-takaaohjausprojektia yllätttävän menestyksellisesti. Vasemman yläkulman syheröön tuli kyllä hypylle 13 valtava kaarros, kun kokeilin ohjata hypyn 14 takaa - mikä taas oli jatkon kannalta helppo valinta. Kun ohjasin 6 - 11 piirroksen oikealta puolelta, keksin kuulemma ihan omankin ohjauskuvion. Voisiko se olla sadutus (sellainenkin sana on kuin "saduttaa"; sen olen oppinut yhdestä gradusta) vai koukin kiemura? Huippuhyvä koulutus!

Huippuhauska lauantai jatkui käveleskelyllä Pikin Pokka-serkun(?) kanssa. Ja kyllähän koirat hieman juoksivatkin Pärnän seudun rinteitä ylös ja alas :) Pokasta on kasvanut komea poika. Ehkä sain seuraa ensi viikonlopun kisareissuun.