Peiliin katsomista

Alkuviikosta etsittiin tunturikiurua Penttilän täyttömäen ympäristöstä. Viiru keräili retken aikana kaikenlaista ravintoa - en halua tietää tarkemmin, mitä. Kun seuraavana aamuna kello soi, Viiru ei ollutkaan vastaanottamassa minua makuuhuoneen ovella. Voi ei, nyt se on kuollut tai tosi kipeä. Mitähän se on eilen syönyt. Hetken kuluttua Viiru virkosi omaksi itsekseen. Voi sitä onnea, koko päivän olin tyytyväinen.

Seuraavina päivinä treeneisssä tein tosi pahoja virheitä: syytin koiraa omista mokistani. Onneksi ymmärsin tämän lopulta. Palkkaa oikeaan suuntaan äläkä törötä siivekkeen edessä.

Perjantain tokomaratonissa Pikin seuraaminen ja perusasento edistyivät, ja ilme oli hyvä :)

Lauantai oli ihana aurinkoinen päivä. Susukin oli käymässä.

Älä mene heikoille jäille!

Heikon jään reunalla yhä pinnalla

Vuodenaikakuva

Päivä huipentui tokon kokeenomaiseen treeniin, jossa Viiru teki VOI-liikkeistä ne, joita edes vähän osasi: ohjattu nouto, L, seuruu, ruutu, EVL-paikkallaolo. Paljon on opeteltavaa ja kerrattavaa, pikaisimpina seuraamisen käännökset ja seisomisen kesto.

Tyytyväiset tokohiiret

Viiru myös karkasi kehästä  äidikseen luulemansa siskontytön luo. Yllättävän paljon Viiru otti häiriötä. Erittäin paljon tuli oppia myös omaan käyttäytymiseen ja koiran valmisteluun. Kivaa! Treenin jälkeen Viiru ehti varastaa namut treenikaverin kassista. Koska ahnetta possua epäiltiin myös lihavaksi (tarkoitan Viirua), piti heti kotiin tultua ottaa kampa esiin ja kammata irtonainen pohjavilla pois. Vaikka irtonaista höttöä oli iso pallo, ei Viirusta hoikkaa tullut vieläkään.