Sattumuksia arjessa

Viirun agilityryhmään tuli uusi jäsen. Kun uusi ohjaaja oli katsonut treenimme, hän kysyi: Joko olette kisanneet?

Hetkeä aiemmin hallin pimeällä parkkipaikalla puhuttelin pontevasti treeneihin mukaan otettua mölytoosaa: NYT TURPA UMPEEN! ja höystin pyyntöä muutamalla voimasanalla. Samassa huomasin viereisen auton tykönä hallilla vierailevan koiratuttavan, jolloin tervehdin iloisesti. Tuttava vastasi: Ai se olit sinä, pimeässä ei tunne, mutta ääni kuulostikin niin tutulta.

Edellisviikolla lykkäsin aamulla töihin lähtöä, jotta koirille ei tulisi jumppapäivinäni niin pitkää yksinoloa. Saavat aamulla pitempään nauttia seurastani. Siitä saakka, kun normaali lähdön aika on koittanut, Viiru istuu namikupin edessä kyselemässä, etkö voisi jo lopettaa viivyttelyä ja antaa viimein ne lähtönamit.

Tokoryhmään tuli uusi jäsen, ihan tokovaliokoirakko. Kun emme vielä tienneet toisistamme, kävelimme hallin lähellä pari kertaa vastakkain. Kun esittäydyimme hallilla, kerroin, että minulla on ryhmässä voittajaluokkaan treenaava vanhempi koira, ja sitten se nuorempi, jolle ohittaminen oli vähän haastellista. Uusi ihminen sanoi: Niin, minullakin on kotona pentu. Se on 7 kuukautta. 

Tänään iltapäivällä lähti mukaan vain Piki. Voi Viiru-rukkaa, se ei pääse kanssani treenaamaan! Kun Viirulle sanoo Viiru jää kotiin, Viiru istahtaa possunkorvapiilon eteen. Jos isäntää ei pikaisesti kuulu tarjoilemaan, Viipo lähtee hakemaan. Meille se sanoo: Menkää nyt jo siitä matkoihinne!

Pikillä olikin tänään harrastusvirstanpylväs: tokon kokeenomainen treeni. Suurimmat opit olivat: kokeenomaisten tilanteiden harjoittelu (siellä takana on joku kääntelemässä kaukokylttiä) ja omien liikeideni harjoittelu (Pikiä ei voi voimakkaasti tyrkkäistä kaukoissa istumaan). Muuten meni oikein hyvin. Paikkamakuussa olin ihan lähellä, ettei Pikseli piippaisi eikä ainakaan menisi häiriköimään vieressä ollutta arkaa koiraa. Tsäpäkkä tokokoira siitä tulisi, kun osaisi ja jaksaisi kouluttaa - ja säädellä virettä.

Muuten on treenailtu tokoa useamman kerran; Viirun kanssa esim. noutoa kilpajuoksulla ja pakenemisella hyvin tuloksin. Viiru jopa nosti metallikapulan, kun intoa oli tarpeeksi :) Viikkoagilityssa suurin oivallus oli muistutus katsoa koiran silmin. Ihmettelin, miksei Viiru irtoa muurin yli putkeen. Miksi ei?

kuva: Sirkku Kouki

Sää on ollut lämmintä ja sateista, liukasta ja märkää. Kuvan pakkkasesta ja auringosta tuntuu olevan kauan.