Rata: Tuomas Haverila |
Olen aika paljon miettinyt Pikseliä, se on ollut niin täynnä virtaa ja osasta arkielämää on tullut siedettävän käyttäytymisen treenaamista. Liitttyneekö osittain pakkasten ja sairastelun aiheuttamaan passiivisuusjaksoon? Piki ottaa muista koirista, ja varsinkin oman kadun koirista, sellaiset kierrokset että tänään meni varmaan ainakin kymmenen minuuttia, että pääsimme kotipihalta kotikadulle suht järjestyneesti, kun edellä oli kulkenut naapurin tuttu lenkkikaverikoira.
Namia lenkillä kuluu niin, että vaikka kuppiannosta miten pienentää, Viirulla alkaa maha viistää maata - kun täytyyhän Viirunkin saada, kun Pikin naamaan tungetaan namia. Helpompi olisi jos Pikiä voisi myös kieltää - mutta ei oikein voi. Korkeassa vireessä pitäisi kieltää kovaa - ja Pikseli alkaa vain pelätä minua, enkä halua sitäkään.
Voisin neuvoa itseäni esimerkiksi, että Pikiä pitäisi lenkittää erikseen, ja olisi pitänyt pennusta saakka. Pikin kanssa pitäisi harrastaa enemmän (tai että sillä pitäisi olla enemmän mielekästä tekemistä). Talvella lyhkäiset tokosulkeiset on surkean vähän tuollaiselle virtahevolle. (Agility olisi hyvä lisä.) Joku muu voisi neuvoa, että asenne ratkaisee, mutta sellaista hyödyntöntä neuvoa en ota kuuleviin korviini.
Saisiko jostain lisävarusteen, joka Viiru Vireensäätelijällä on vakiona?
Tänään olimme ekaa kertaa lämpimässä hallissa VOI/EVL-ryhmässä. Viiru oli häiriönä sekä osallistui paikkaistumiseen ja -makuuseen. Ohjattua tehtiin superhelppona yhdellä lelulla. Vauhtia ei ole lainkaan. Pitäiskö ottaa namikippo? Poistaa liikkeestä epävarmuus? Tai liika itsehillintä? Opettaa nouto? Ruudut olivat aika onnistuneita. Vuorotellen pitäisi tehdä kosketusalustalla ja ilman. Lopuksi vauhtia lelullla. Pikseli ei juuri ehtinyt tehdä mitään, kun seuraava ryhmä jo rynni halliin. Huomenna sitten :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti