Arki- ja kilpatottelevaisuutta

Vaikka onkin lauantai, päivä oli täynnä arki- ja kilpatokoa. Näin kun tavoitteena ei ole maailmanmestaruus, täytyy sanoa, että jälkimmäinen on kyllä helpompaa, ja ainakin hauskempaa. Mutta on sekin vaikeeta ;)

Kaksi vuotta sitten kirjoitin: "Katselen tätä Pikin metallikapulankanniskeluvideota kaihoisasti sitten, kun olen onnistunut sössimään puukapulan noudon eri osaset."

 

Tänään en saanut otettua Pikistä kuvaa, jossa se olisi pidellyt puukapulaa. Pikselihän mielellään kanniskelee kaikkea, ja puukapulakin on huippumieluisa. Jos Pikseliä silittelee, kapula pysyy suussa Pikin ollessa paikallaankin, mutta tokoliike istuminen + kapulan pito ei vielä onnistu kuin nanosekunnin. Jotenkin pitää yrittää myös saada Pikin pää pystympään.

Ehkä pitää jättää pois ensi lauantain kokeenomaisesta treenistä kapulan pito. Tai voihan jokin ihme sattua. Pitää myös vähentää apuja luoksetulon loppuasennosta. Muuten Piki osasi ne liikkeet, joita olin ensi viikonlopun treeniin ajatellut (luoksetulo, hyppy, kaukot). Kaukot pitää tehdä läheltä.

Viirun taidonnäyte metallikapulan pidossa sentään tallentui kännykkään. Cavalier-kokoisessa kapulassa ei ole enää kovin montaa rullaa maalarinteippiä. 

Eihän maalarinteippi näy? Ainakaan pahasti?

Ruutu on kummallakin tyttösellä mukavassa ongelmattomassa vaiheessa. Kun ruvetaan vaikeuttamaan, eiköhän haasteita ilmene. Sitten nähdään, kumpi on parempi, naksuttelu vai kosketusalusta - vai ei kumpikaan.

Ohjatussa noudossa kokeilin Viirulla kahta namikippoa, jossa toisessa oli nami. Nyt alkoi vauhtia tulla. Mutta kun vaihdettiin nami oikeasta vasempaan, piti alkaa ajatella, ja sekös oli hämmentävää. Tehdään nyt näitä pelkkiä namikippoja jonkin aikaa. Pikille tehtiin sama lelulla (ilman puolen vaihtoa), ja kyllä hän osasi.

Piki oli erityisen hyvillään, kun treenikaverikin minun lisäkseni kehui Pikiä onnistumisesta. Pikseli kasvoi monta senttiä. Tätä pitää muistaa käyttää tiukan paikan tullen.

Välillä kävin kouluttamassa arkitottelevaisuusryhmää. Omaakin arkitottelevaisuutta saatiin taas eteenpäin. Aamupäivällä pitkästä aikaa lenkkeiltiin muualla kuin omilla huudeilla, ja siellä oli elämä Pikille (ja minulle) paljon helpompaa, vaikka kaikki Kanervalan koirat tuntuivat olevan aamupäiväkävelyllä. Kotikadulla, omalla polulla ja polun vieressä hangessa kului taas Canagan-nappula jos toinenkin, kun Pikin alueelle oli uskaltautunut muitakin koiria eikä niitä päässyt moikkaamaan.

Kesällä Kiteellä (kuva: Tuuli Oksalahti)

Mukavat säät, valoisammat aamut ja illat. Pienistäkin asioista tulee hyvä mieli, kuten kolme kahden hinnalla tai uusi lahjapöytäliina.