Terveyden, hyvinvoinnin ja kaveruuden vuodet

Vuosi sitten asetin tavoitteita vuodelle 2014. Tavoitteista moni toteutui, myös koerintamalla: Viiru sai yhdellä tokokoekäynnillä kilpailuoikeuden voittajaluokkaan; agilityssä viimeinen nousunolla kolmosiin merkittiin kisakirjaan lokakuussa. Myös tavoitteena ollut pk-hakukoekäynti toteutui, tosin ilman tulosta. Piki kasvoi iloiseksi ja yhteistyöhaluiseksi teinitytöksi, sai paljon elämänkokemuksia sekä kokeili ja harrasteli muutamia lajeja (paimennus, pk-jälki, toko/tottis, agility) isolla innolla ja suurella sydämellä. Isosiskona ollessaan Viiru aikuistui - ja onhan ikääkin ihmelapsella jo kohta neljä vuotta.

Vuodessa tärkeintä oli kuitenkin se, että kukaan ei kuollut eikä sairastanut. Susu pysyi terveenä kilpparilääkityksellä ja ruokavaliolla. Viiru ja Piki olivat terveitä kuin pukit, lukuunottamatta keskikesän flunssaa. Mikäs sen parempaa koiraihmisen elämää kuin kaksi nuorta, tervettä, tervepäistä ja suht sosiaalista koiraa!

Voisinkin nimittää päättyvän vuoden terveyden ja hyvinvoinnin vuodeksi. Mutta silloin jäisi vielä jotain olennaista pois: kaveruus. Piki tuli Viirulle kaveriksi, ja tyttöset ovatkin olleet parhaat kaverukset. Pikillä ja Viirulla on myös hyviä koirakavereita, joiden kanssa lenkkeillä ja puuhailla. Yksi jopa ihan naapurissa. Pikin tulon ja tokoilun tiivistymisen myötä olen myös minä saanut uusia kavereita :)

Mitä vuonna 2015?

Kamppailen sen suhteen, että kahden nuoren koiran kanssa pitäisi valita koiraa kohti yksi tai kaksi lajia, jonka asettaa etusijalle ja johon panostaa. Viirun kanssa pitäisi tokossa voittajassa ja agilityssa kolmosissa treenata enemmän tosissaan (vaikkei vakavissaan) eikä vain suht sinnepäin. Jos pitäisi valita yksi laji, Viiru ottaisi varmaan tokon ja Piki jäljestyksen. Minä ottaisin Viirulle (paukkuihin reagoinnin huomioon ottaen) agilityn - ja Pikille jäljestyksen (ja paimennuksen Miimin kanssa).

En vielä usko, että minussa on naista valitsemaan lajien välillä. Niinpä asetan seuraavia koe- tai kisatavoitteita Viirun kanssa harrastamiseen. En kuitenkaan kuoppaa koiraa tai itseäni, vaikka mikään näistä ei toteutuisi.

• agility: erityisesti kääntymisen ja irtoamisen parantaminen, kaksi nollaa
• toko: VOI1. Luulen, että toukokuussa tokokokeeseen -perinteestä pitää luopua. Tämä merkitsee myös todennäköisesti kisaamista uusilla säännöillä, joita en ole vielä lukenut.
• pk-haku: Jos ampumiseen totuttaminen vaikuttaa mahdottomalta, riskialttiilta tai suuritöiseltä, jätetään laji koemielessä. Jos ampuminen ei aiheuta isompia tunteita, tavoitteena olkoon HK2.

Piki ei varmaankaan kisaa vielä missään lajissa. Mikäs kiire on valmiissa maailmassa.

• agility: mölliratakisavalmius
• toko: kisavalmis ALOon (edelleenkin: uudet säännöt ovat vielä lukematta)
• pk-jälki: pidempiä, vaikeampia jälkiä, keppien ilmaisu, janan etsiminen sekä esineruudun alkeet. (Luulen, että Pikissä on aineksia huippujälkikoiraksi. Minähän en ole pk-jälkeä ennen harrastanut, mutta koiran koulutuksesta ja lapsen kasvatuksesta tietävät kokemattomimmat aina eniten.)
• paimennus: Miimin kanssa

Joka vuosi sanon lopuksi samat sanat. Tämä on jo kolmivuotinen perinne.

•     tärkeintä on tehdä sitä mikä on tärkeää

•     tehdään yhdessä

•     sitä saa mitä tilaa

•     on vain kaksi tapaa… oikea ja väärä.

Oikeastaan toivon vain terveyttä kaikille.  Vuonna 2015 Piki kuvataan, ja Viirulta selkä. Joka vuosi saisi olla terveyden, hyvinvoinnin ja kaveruuden vuosi!