Pikin maanantaiagilityssa irrottiin, käännyttiin ja valssattiin. Harjoiteltiin puomin alastulokontaktia. Minun pitää tarkentaa kosketusalustan kriteeriä.
Viirun treenissä ei kouluttaja ollut paikalla. Tarkoitus oli keskittyä irtoamiseen 5-6-7-8 sekä keppeihin, mutta juutuimmekin alkuun. Alku olikin minulle vaikea hahmottaa, mutta töksis tuli jo renkaalla. Viiru hyppäsi kaksi kertaa peräkkäin niin, että rengas hajosi. Renkaan hyppäämistä sitten korjailtiin. Kepeillä ja irtoamisessa ei ollut ongelmaa. Toisessa lyhyessä setissä juostiin myös loppurata vähän vasemmalla kädellä. Eihän minun vauhtini riittänyt.
Keskiviikkona kotitokoiltiin; torstaina ja perjantaina tokoiltiin hallilla. Viirun Joan voivoi-kurssi päättyi sijaisen vetämänä. Aiheena olivat häiriöt luoksetulossa ja paikallaolossa. Somessa on kiertänyt video noutajasta, joka ei millään selviä houkutusten highwaysta (Hesarin uutiset 7.12. ja 8.12.). Noutajallakin olisi pitänyt olla jotain oikeaa tekemistä. Työhullut paimenkoirat tuskin edes huomasivat herkkuja ja leluja. Viirulle iso häiriö paikkamakuussa oli viereisellä kentällä selän takana paukahtanut keinu. Kerran se nousi istumaan, kerran seisomaan. Keinua paukuteltii sitten silmien edessä ja selän takana niin, että olin lähellä. Tämäkin saa miettimään yhteen tai kahteen lajiin keskittymistä. Eikä taaskaan ole kurssien väliaikoina "ehditty" treenata juuri mitään! Laitoin Pikille hakemuksen PoKSin tokon alkeiskursille, joka alkaisi tammikuussa. Toivottavasti päästään - kilpatokon alkeitahan en ole koskaan opettanut.
Perjantaina Viirun ruutu oli edistynyt aimo harppauksen. Ja osaa se käydä maahan kaukana minusta sittenkin. Luoksetulon stopeista putken kautta yksi oli hieno! Merkkiä ja ohjattua noutoa tehtiin hetken mielijohteesta, mikä oli virhe. Merkillä Viirun stoppi ja asenne on hyvä, mutta paikka väärä. Olisi pitänyt lukea Suskin antamat ohjeet merkin harjoitteluun blogista. Piki edistyi hitaasti mutta varmasti malttamisessa, kontaktissa, paikallaistumisessa sekä -makuussa. Kokeiltiin luoksetulon pysäytyksiä putkesta. Kummallekin pitää olla todella napakka liike ja oikea palkka. Olisikohan kokonainen lihapulla kuitenkin ihan kaikkein paras?
Lunta satelee. Huono puoli ovat ladut. Perjantaiaamuna unenpöpperössä kävelin vahingossa hyvän aikaa ladulla ennen kuin huomasin, mitä normireitillemme oli tehty. Illalla suuntasimme jo Pärnältä muualle lenkkeilemään.
Perjantaiaamuna Piki löysi sisäisen metsästäjänsä, mikä oli ollut ennakoitavissa jo jonkin aikaa. Viirun opastus on innoittanut, mutta saalisvietti ja vauhti taitavat viedä Pikselin ihan eri ulottuvuuteen.
Kimppalenkit olivat taas viikon parasta antia. Alkuviikosta Piki juoksi kelpiepoikien kanssa. Siinä on Pikille niin mainion vauhdikkaat kaverit :) Harvoin saa Pikseli mennä ihan täysillä. Perjantai-iltana tyttöset juoksivat Anin ja Utun kanssa satumaisen kauniissa metsässä. Lauantaina ulkoilutettiin Viirun mummoa ja siskoja maaseudulla. Ei tarvitse koko ajan huudella Panta! Täällä!! Tule!. Päästiin vielä iltalenkille Vinjan kanssa, mutta siitä ehkä seuraa kommentointia Karjalaisen tekstiviestipalstalla. Olikin jo tuntunut oudolta ulkoilun vähäisyys, koska viime aikoina lauantaisin kaikki valoisa aika on mennyt hakutreeneissä ja niiden oheistoiminnoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti