Piki paimeneen, Viiru vesille

Lauantaiaamuna Miimi haki Pikin paimeneen. Piki oli ekaa kertaa elämässään lampailla Sandra Zilchin klinikalla Kiteellä. Ei kuulemma tarvinnut sytytellä. Yötä Pikseli oli Miimin ja Viian kanssa Taivaannastassa. Piki kuulemma puuhaili omiaan... Sunnuntaina hain Pikin kotiin Piian luota ja sain myös nähdä Pikin toisen paimennussetin. Siinä vaiheessa pentusta jo väsytti. Mutta minun silmiini näytti ihan asialliselta. Ei ainakaan syönyt kakkaa eikä muutenkaan heittänyt hanskoja tiskiin. (Paimennuksesta ei ole kuvia.)

Viiru matkasi mökille nauttimaan hellepäivästä. Uitiin, veneiltiin, pötkötettiin, saunottiin, uitiin, grillattiin. Aika paljon vähemmän koiran tule liikuttua, kun ei ole nelijalkaista leikkitoveria. Hoksasin, että ainoa juttu, missä Viiru piippaa on se, kun minä ja/tai tytöt menemme uimaan. Muutenhan Viirulla ei mene kuppi nurin - se taitaa tosiaan luulla, että me hukumme. Nyt aloitetaan uimarauhaprojekti. En halua edes kuvitella, mitä tapahtuu, jos Piki "Potenssiin 10" tulee mukaan pelastustouhuun.

Ihanan kesäistä.

Sunnuntaina tehtiin tunnarin alkeita, ja yritin ottaa jo mukaan lisää kapuloita. Kapuloita oli kuitenkin meillä liian vähän... Pätkittiin myös jälkikeppejä seuraaviin treeneihin.

Kun olimme palanneet Pikin kanssa kotiin, jonkin ajan kuluttua havaitsin, että Viiru ei ollut talossa eikä pihalla. Missä? Kun huutelin sitä, autohäkistä pilkisti pää. En ollut ottanut Viirua mukaan Pikin-hakureissulle. Kaveria ei enää jätetä!