Juhannustanssit

Takaa!
Pikin agilitytreeneissä Piki juoksenteli putkia 7 ja 9 sekä niiden välistä hyppyä oikein päin. Minun liikkeeseeni siedätystä tarvitaan paljon. Kokeiltiin myös hakeutumista putkesta 9 putkeen 10. Oli vielä liian vaikeaa (ja minä liian hidas).

Rata: Heidi Hirvasoja-Korkee

Viiru korvasi seuraavan päivän menetetyn aksan Pikin toisella setillä. Saksalaisissa lähden jatkamaan ihan liian myöhään - varsinkin kun Viiru kuulemma hakeutuu takaakiertoihin todella hyvin. Ja taas kökötin siivekkeiden edessä, kun pitäisi olla riman edessä. Näiden kanssa on niin hauskaa!

Ihana keppi!
Pikin jäljen alkeiskurssi päättyi, ja nyt ehkä päästään johonkin jälkiryhmään. Viimeisellä kerralla harjoiteltiin keppien ilmaisun alkeita. Heiteltiin keppiä, ja ihasteltiin siitä/sen kiinnostumista/nostamista/palauttamista. Tehtiin keppijana: Riikka-kouluttaja kulki lyhyen jäljen keppejä näytösluonteisesti heitellen. Piki vain halusi jäljestää, ja ehkä myös ihmetteli, missä namit ovat. Keppitreeniä ja jäljestystreeniä pitää tehdä vielä erikseen.

Pitihän Viirullekin kokeilla. Nyt saa jo hieman nauttia siitä, mikä Topin kanssa oli niin kivaa: aikuinen koira oppii uusia temppuja helposti, koska se osaa jo niin paljon niiden osasia (tietysti joskus on myös poisopittavaa). Tunnaritreenimoodilla Viiru löysi sinnikkyydellään kepin, jonka heitin vahingossa risuryteikköön. Se ei ole kovin kummallista, mutta aika hienoa oli se, että Viiru hokasi ja merkkasi Pikin ja minun kepin, mutta tiesi, että se ei ole se oikea. Myös keppijana oli Viirulle pikkuperunoita. Sieltähän Viiru nosti kaikki kuusi.

Kolea juhannus
Harvoin juhannuksena on ihan näin huono uinti- ja hyvä reippailusää. Koirat tietysti uivat, ja reippailivat. Juhannusaattona käyskentelimme Pielistä ihastelemaan.

Juhannustanssit Rykinniemen lavalla

Piki ui taas vain käsipohjaa

Herajärven kierroksen kahluuvaijeria eivät ihmiset uskaltautuneet kokeilemaan. Olikohan ensimmäinen juhannus, kun minultakin jäi uimatta?

En ulotu kahluuvaijeriin, mutta kahlaaminen sujuu kyllä ilmankin.

 

 

 

 

Kaiken ohjelman ja herkuttelun jälkeen pikku juhlijoita alkaa väsyttää.

Juhannuspäivänä heräsinkin sitten oksennuksen ääneen. Ei pitäisi syödä liikaa ruohoa. Herkuttelulla kuitenkin jatkettiin. Ensimmäistä kertaa kokeilimme juhannusbrunssia, joka kuitenkin päättyi mökkiaamiaisen perinteisiin jukurtinnuoliaisiin.

Jatkettiin perinteisellä Mölkky-kisalla, mutta Viiru ja Piki pelasivat omilla säännöillään. Viiru säntäsi hakemaan Mölkky-heittokapulaa ja toi sen minulle, Piki säntäsi hakemaan kapulaa ja karkasi sen kanssa koivun alle.  Samalla tyttöset auttoivat muita kilpailijoita kaatelemalla numeroituja mölkkyjä.

Kotiinlähdön tunnelmissa:

Juhannuspäivän ilta vietettiinkin kaupunkiresidenssissä sadetta pidellen.