Luonnesti jäi sen verran mietityttämään, että piti lukea arvosteluohje. Kaikkien muiden ominaisuuksien kuvaus ja arvostelu vastasivat oikein hyvin minun käsitystäni Viirun käyttäytymisestä testissä, mutta toimintakyky ei ihan. Arvosteluohjeessa sanotaan: +2 Hyvä
Koira voi mennä ohjaajan taakse kelkalla, mutta ottaa nopeasti kontaktin kelkkaan ilman ohjaajan apuja ja palautuu nopeasti. Pimeässä koira etsii ohjaajan ilman apuja ja löytää ohjaajan lyhyessä ajassa. Koira toimii myös muissa osasuorituksissa järjestelmällisesti.
Viiru meni heti oma-aloitteisesti tutkimaan kelkkaa ja pimeässä huoneessa se oli kuulemma kahden päivän nopein ohjaajan löytäjä (ilman apuja). Mutta varmaankin toiminta muissa osasuorituksissa ei ollut riittävän järjestelmällistä ;) Joissain kohti, kun Viipo ei tiennyt, mitä tekisi, se muisti tokokouluttajien opin: paras paikka on omistajan sivulla perusasennossa. Viiru tosi sovelsi tätä välillä niin, että vielä parempi paikka on perusasennossa ohjaajan jalkojen välissä. Varmaankin arvostelu oli ihan oikein ;)
Tuomarin mukaan Viirun vahvuus on temperamentti - oikeanlainen vilkkaus. Tuomarin myös sanoi, että Viiru on todellinen palveluskoira - se haluaa palvella. Ja testissä Viiru tosiaan halusi tehdä kaiken yhdessä - jopa hyökkääjä oli paras haukkua mamman jalkojen välistä. Kohtaamme maailman yhdessä. Kyllä se on hieno tyyppi. Vaikka tuomarin mukaan moottori puuttuu, koska taistelutahtoa ja aggressiota ei ole. Kyllä niitä kotitarpeiksi on. Enkä aio lopettaa harrastamista!
Patchcoat-leiri
Ja leirillä Kiteellä Taivaannastassa sitten harrasteltiin kaikenlaista. Noidannuoli parani hiljakseen, varsinkin paimennus oli hyvää selkäterapiaa, jos ei jäänyt lampaiden jalkoihin.
Paimennus
Piki paimensi Miimin kanssa. Tyttönen taitaa olla todellinen paimenkoira. Viirun kanssa tehtiin neljä settiä kolmena päivänä. Viipo on todella yhteistyöhaluinen, mutta minä ymmärsin vasta kolmantena päivänä, miten herkästi Viipo ohjautuu. Liian kova vauhti on syntynyt osittain omasta kepillä huitomisestani ja väärästä mielentilastamme (pitää olla rauhallinen). Opin tosi paljon, hyvin meni, Viiru oli ihan taitava. Mutta jos nyt saisin pidettyä pääni, että meidän paimennuksemme olivat tässä. Pia Hjerppe oli kouluttajana, ja hän oli just miun maun mukkaan.
Toko/tottis
Jatkettiin liki- ja hyppynouto/metrin este -projekteja Viirun kanssa. Saimme kokeilla Miimin 650 gramman kapulaa, ja se oli Viirusta OK myös hypätessä, ei tosin menty metristä estettä. Tehtiin myös häiriötreeniä perusasennossa, ja se vaatii vielä paljon. Kaukana minusta maahanmeno alkaa onnistua :) Pikseli harjoitteli esim. perusasentoa, istumisen kestoa ja patoamista lelun kanssa.
Agility
Viiru harjoitteli niistoa kepeillä. Piki mieluummin nuuski herkkuja ruohikosta, mutta saatiin sentään jotain tehtyä. Opeteltiin kahden pallon leikkiä.
Pk-jutut
Eka esineruutu tehtiin pellolle, ja sieltä vieraiden esineiden tuominen oli Viirulle jotenkin vaikeeta! Seuraavana päivänä tehtiin korjaussarja samassa paikassa. Kolmannen päivän metsäruudussa oli jo tolkkua.
Jälkeä ei ehditty tallata lainkaan, mutta kumpikin hauveli pääsi kerran hakumetsään. Viirulla oli tyhjä, kokeenomainen ukko ja lopuksi ukko, joka palkkasi 10 haukun jälkeen ruhtinaallisesti. Pikillä oli sankassa käenkaali-mustikkatyypin metsässä kaksi ukkoa näkölähdöllä ja ääniavulla. Hyvin meni pentunen :)
Kimppalenkit
Parasta leireissä ovat kimppalenkit. Piki sai paljon uusia tuttavia, ja olihan mukana myös ihana velipoika Laku. Hienoin lenkki tehtiin Miimin kanssa Neulaniemessä. Kyllä oli kaunis paikka.
Lepopäivä
Sunnuntaiaamuna oltiin jo kotona. Heti aamusta meinasin kutsua ambulanssin. Viiru ei syönyt lautastaan tyhjäksi. Tämmöistä meillä ei ole ennen sattunut. Koska koira kuitenkin hengitti normaalisti, päätin seurata tilannetta hetken. Ehkä se oli vain ahminut liian nopeasti. Tai ehkä kyse oli leirin jälkeisestä väsymyksestä.
Piki meni muiden paimenpentujen kanssa lenkille (kuvat Katja Kostamo, kiitos!).
Sitten näyttikin tältä:
Viiru meni heti oma-aloitteisesti tutkimaan kelkkaa ja pimeässä huoneessa se oli kuulemma kahden päivän nopein ohjaajan löytäjä (ilman apuja). Mutta varmaankin toiminta muissa osasuorituksissa ei ollut riittävän järjestelmällistä ;) Joissain kohti, kun Viipo ei tiennyt, mitä tekisi, se muisti tokokouluttajien opin: paras paikka on omistajan sivulla perusasennossa. Viiru tosi sovelsi tätä välillä niin, että vielä parempi paikka on perusasennossa ohjaajan jalkojen välissä. Varmaankin arvostelu oli ihan oikein ;)
Tuomarin mukaan Viirun vahvuus on temperamentti - oikeanlainen vilkkaus. Tuomarin myös sanoi, että Viiru on todellinen palveluskoira - se haluaa palvella. Ja testissä Viiru tosiaan halusi tehdä kaiken yhdessä - jopa hyökkääjä oli paras haukkua mamman jalkojen välistä. Kohtaamme maailman yhdessä. Kyllä se on hieno tyyppi. Vaikka tuomarin mukaan moottori puuttuu, koska taistelutahtoa ja aggressiota ei ole. Kyllä niitä kotitarpeiksi on. Enkä aio lopettaa harrastamista!
Patchcoat-leiri
Ja leirillä Kiteellä Taivaannastassa sitten harrasteltiin kaikenlaista. Noidannuoli parani hiljakseen, varsinkin paimennus oli hyvää selkäterapiaa, jos ei jäänyt lampaiden jalkoihin.
Paimennus
Piki paimensi Miimin kanssa. Tyttönen taitaa olla todellinen paimenkoira. Viirun kanssa tehtiin neljä settiä kolmena päivänä. Viipo on todella yhteistyöhaluinen, mutta minä ymmärsin vasta kolmantena päivänä, miten herkästi Viipo ohjautuu. Liian kova vauhti on syntynyt osittain omasta kepillä huitomisestani ja väärästä mielentilastamme (pitää olla rauhallinen). Opin tosi paljon, hyvin meni, Viiru oli ihan taitava. Mutta jos nyt saisin pidettyä pääni, että meidän paimennuksemme olivat tässä. Pia Hjerppe oli kouluttajana, ja hän oli just miun maun mukkaan.
Toko/tottis
Jatkettiin liki- ja hyppynouto/metrin este -projekteja Viirun kanssa. Saimme kokeilla Miimin 650 gramman kapulaa, ja se oli Viirusta OK myös hypätessä, ei tosin menty metristä estettä. Tehtiin myös häiriötreeniä perusasennossa, ja se vaatii vielä paljon. Kaukana minusta maahanmeno alkaa onnistua :) Pikseli harjoitteli esim. perusasentoa, istumisen kestoa ja patoamista lelun kanssa.
Agility
Viiru harjoitteli niistoa kepeillä. Piki mieluummin nuuski herkkuja ruohikosta, mutta saatiin sentään jotain tehtyä. Opeteltiin kahden pallon leikkiä.
Pk-jutut
Eka esineruutu tehtiin pellolle, ja sieltä vieraiden esineiden tuominen oli Viirulle jotenkin vaikeeta! Seuraavana päivänä tehtiin korjaussarja samassa paikassa. Kolmannen päivän metsäruudussa oli jo tolkkua.
Jälkeä ei ehditty tallata lainkaan, mutta kumpikin hauveli pääsi kerran hakumetsään. Viirulla oli tyhjä, kokeenomainen ukko ja lopuksi ukko, joka palkkasi 10 haukun jälkeen ruhtinaallisesti. Pikillä oli sankassa käenkaali-mustikkatyypin metsässä kaksi ukkoa näkölähdöllä ja ääniavulla. Hyvin meni pentunen :)
Kimppalenkit
Parasta leireissä ovat kimppalenkit. Piki sai paljon uusia tuttavia, ja olihan mukana myös ihana velipoika Laku. Hienoin lenkki tehtiin Miimin kanssa Neulaniemessä. Kyllä oli kaunis paikka.
Lepopäivä
Sunnuntaiaamuna oltiin jo kotona. Heti aamusta meinasin kutsua ambulanssin. Viiru ei syönyt lautastaan tyhjäksi. Tämmöistä meillä ei ole ennen sattunut. Koska koira kuitenkin hengitti normaalisti, päätin seurata tilannetta hetken. Ehkä se oli vain ahminut liian nopeasti. Tai ehkä kyse oli leirin jälkeisestä väsymyksestä.
Piki meni muiden paimenpentujen kanssa lenkille (kuvat Katja Kostamo, kiitos!).
Sitten näyttikin tältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti