Neljä ensimmäistä päivää viikonlopun jälkeen ovat vaikeimmat

... ja sitten alkavatkin jo JoAn kolmipäiväiset pääsiäiskisat.

Ruokaa on ostettu, mutta omat agilitytreenit ovat tällä viikolla menneet perseelleen. Pikin treenien aikaan oli pk-jäljen "teoriailta". Nyt viimein tiedän, mikä on jana. Samana iltana oli myös Viirun hakuryhmän aloitustapaaminen ja tottikset. Selviänkö tästä kesästä?

Viirulla oli kokeenomaiset treenit.Varsinkaan jälkimmäistä rataa en oppinut millään. Oikeissa kisoissa on onneksi yleensä enemmän aikaa opetella rata: ennen rataantutustumista ehtii painaa mieleen esteiden järjestyksen. Jotain hyvää treeneistä: Viiru (paitsi että se pissasi juoksupöksyihinsä), yksi A:n suoritus ja se ettei jalkani kipeytynyt juurikaan. Treenattavaa mm: kontaktien kriteerit ja radan muistaminen.

Torstaina kisajärjestelyjen lomassa ehdittiin käydä fyssarilla. Ilmeistä näkee, mitä koirat tykkäsivät.

Piki oli mukana käyttäytymään opettelemassa. Kun Heli antoi Viirulle luvan nousta ylös, Viiru ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaan istuutui tapittamaan Helin keksipurkkia. Keksien avulla tyttöset sitten saatiin hoitolasta ulos... Hmm, kuulostaako tutulta? Viirun lihakset phemenivät käsittelyssä hyvin emmekä varanneet uutta aikaa.

Myöskään maanantainen metrisen pk-esteen hyppääminen ei ollut jättänyt jälkiä. Minä inhoan sitä estettä. Maanantaina Viiru otti hyvän vauhdin mutta sitten pysähtyi esteen eteen kuin seinään (seinähän se onkin tuon kokoiselle koiralle). Ja sitten hyppäsi ilman vauhtia. Pitää taas nostaa korkeutta asteittain. Tehtiin myös tokon hyppynoutoa, kaksi avoimen luokan hyppyä, eteen tulemista ja jääviä vauhdikkaasti niin, että minä peruutin. Ja pari eteenmenoakin. Piki lähinnä riehui. Keväisessä säässä käytiin lenkillä Unskin, Pamin ja Viian kanssa.