Viiru oli koulutusmateriaalina JoAn järjestämällä ratamestarikurssilla. Juostiin kisanomaisesti kakkosluokan rata. Lentokeinun ja kieltojen lisäksi tuli yksi hylky - ja taisipa kieltojakin tulla kolme. A:n kontaktin Viiru otti hidastellen. Miksi jäi kuitenkin tosi hyvä mieli? Viirun kanssa on niin mukavaa. Lähes kaikki mokat ovat helposti korjattavissa huolellisemmalla ohjauksella. Pitää myös muistaa, että kisamaisessa tai kisatilanteessa ei voi "luottaa koiraan" niin paljon kuin treeneissä. Ei edes Viiruun ;) Viipo ei irronnut edessä olevalle vinohypylle eikä A:n alla olevaan putkeen niin kuin kuvittelin. Kepit menivät hyvin, samoin takaaleikkaus. Ja sekin oli hyvää, että läheskään kaikki kakkosluokan radat eivät ole nykyäänkään turkasen vaikeita.
Piki oli mukana ihmettelemässä hälinää ja Veeti-pikkupojan leikkiä. Iltasella Pikillä oli ihan omaa aikaa Sisun kanssa metsälenkillä. Aikuisia koiria ei otettu lainkaan mukaan. Ja sittenhän nuorisolla sujui yhteiselo ja leikki! Heidi sanoi, että toinen on kuin jykevä työhevonen ja toinen siro arabialainen ratsu. Voi arvata, kumpi oli nopeampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti