Loppuvuoden treenit

Tokoa: AVOn liikkeet

Lauantaina Sirkun ja Annelin kanssa kävimme läpi tokon avoimen luokan liikkeet, ja mitä osasia niistä Viirun kanssa osaamme. Monet liikkeet ovat ihan alkutekijöissä, varsinkin luoksetulon pysäytys ja noutaminen. Estehypyssä pitäisi päättää, opetanko Viirun hyppäämään kauemmas, jotta sen olisi helpompi ponnistaa paluumatkalle. Kaukojen alkeet joku olikin jo opettanut Viirulle hienosti. Pitää opettaa Viiru menemään maahan kaukana minusta, voi treenata esim. lenkillä. 

Sarjassa Viiru kouluttaa Satua yhdessä tekemisen vaatimus sai farssimaiset mittasuhteet. Heitin kapulan hetsaamatta niin kauas kuin sain. Viiru lähti innokkaasti noutamaan, katsoi minua ja nokkaisi kapulaa, seisoskeli, tuijotteli, palasi luokseni kita tyhjänä, kävi liikkuri-tuomari-Sirkun luona, kävi Annelin luona, seisoskeli, tuijotteli, meni takaisin kapulalle, nosti sen, löntysteli luokseni, istui eteen, luovutti kapulan. Tehtiin pari reippaampaa. Viiru ei kuulemma pidä vauhtinoudosta. Kapulan nostamista pitäisi naksutella. Mutta ehkä ei pitäisi Tytin neuvon mukaisesti ottaa paria asketa kapulaa kohden - niinhän Viiru sen nostaa. Katsotaan.

Agility: lönkyttelykontaktit

Tutkiskelimme myös kontakteja. Ehkä Viiru kuitenkin tietää oikean paikan ja kokeilee minua - eikö tehtäisi yhdessä. Kokeilimme esim. sitä, että nostin Viipon puomin alastulon huipulle ja sanoin "koske". Kyllä se lönkytteli oikeaan paikkaan. Samoin kokonaisella puomilla sanoin "koske" jo heti puomin alussa - oikeaan paikkaan. Mutta vauhti oli hidas. Esteen suoritus pitää saada vauhdikkaammaksi ja itsenäisemmäksi. Vapautuksen pitää olla nopea, mutta selkeä ja yksiselitteinen.

Aaton tokot ja talviturkin heitot

Vuosi vaihtui, ja joulun aika lähenee loppuaan. Joulu ja välipäivät ovat ihan lempiaikaani vuodesta, mutta uuden vuoden aatto on koirille ja koiraihmisille lähes kidutusta. Alan jo inhota koko "juhlaa". Nyt ei ole kotona paukkuarkaa koiraa, mutta tunnen kuitenkin monia. Ja varuilta on meilläkin valot päällä, verhot kiinni sekä radio ja telkkari raikaamassa. Nyt riitti suomipop, joskus on hevilläkin hävitty. Kukaan kolmesta koirasta ei paukkeesta juuri piitannut, Piki kaikkein vähiten.

Uuden vuoden päivänä Sirkku otti Pikistä kuvia

Vuoden viimeinen aamupäivä oli huisin mukava. Koska emme Annelin kanssa maanantaina osanneet päättää, koska treenattaisiin seuraavan kerran, valittiin tietysti "huominen" eli uuden vuoden aatto. Viirun ohjelmassa oli nouto, nopea maahanmeno kauempana minusta (leikkinä), ruutu sekä vauhtiluoksetulo. Nyt Viiru haki kapulan joka kerta, palautusvauhti ei päätä huimannut - toisin kuin luoksetulossa. Ruutuja tehtiin useampi kahdesta eri suunnasta niin, että lelu oli valmiina tai se heitettiin ruutuun. Ehkä alamme vähän edistyä.

Pentunen aloitti pk-haun ;) Pitihän kokeilla, miten Piki lähtee vieraan kanssa leikkimään. Pikseli säntäsi Annelin luokse päätä pahkaa ja taisteli lelusta hurjasti. Toisella kierroksella otettiin pari luoksetuloa fleecelelupalkalla. Maanantain treenissä pentunen ei ollutkaan mukana, koska se sai kotona ihmisvieraita. Viiru treenasi ilmaisua ja eteenmenoa.

Aaton treenin jälkeen ei ollut vielä pelkoa paukuista, joten lenkkeilimme raviradalla ja laululavan takana Utun, Anin ja Vivven kanssa. Oikein hyvin tulivat kaikki juttuun :) Viiru opetti Pikille uusia hyödyllisiä taitoja kuten irtoamista horisonttiin, hevon- ja muun kakan syömistä, tutkimusmenetelmiä ja uimista. Raviradan keskusnurmikon ja radan välissä oli leveä oja, joka oli seitinohuen jään peitossa. Viipo rynni sinne ja pentu tietysti perässä. Pääsivät omin avuin pois eikä Piki edes manttelin alta kastunut kokonaan. Juoksennellessaan Piksu pysyi lämpiänä ja kuivui.

Viiru tuntuu vähän väsyneeltä - koko ajan on seuraa joko Pikistä tai Sususta. Treenattu on melkein joka päivä. Vuoden ensimmäiset hakuharkatkin olisivat olleet tarjolla 1.1. - mutta sain hillittyä itseni. Nyt pitää vähän levätä ja ajatella, miten AVO-projekti käynnistyy ja etenee.