Iltamyöhän agility

Sunnuntaina päivällä tunkeuduimme Zorron ja Elenan sekä Nuuskun ja Sisun seuraan Selkielle lenkille. Mukava sää ja hyvä seura :) Tällä kertaa Viirun puhuttelu tepsi eikä kurmotusta esiintynyt. Ryhmädynamiikka ei vieläkään ollut kuitenkaan ihan parhaimmillaan. Piki tarvitsisi myös kimppalenkkejä ilman Viirun tukea. Pikseli käyttäytyy hyvin eri tavoin jopa Viirun ollessa kiinni kuin Viipon viilettäessä vapaana.

Iltamyöhään lähdettiin Sisun kanssa  aksaamaan (Sisulta tuskin kysyttiin mielipidettä...). Tunnelmallista oli käyskennellä hangen valossa Leinosenlammen jäällä. Nyt ulkoillaan ja treenataan, kun tarkenee.

Hallissa oli Heidin tolleriagilityyn suunnittelema vinkeä vauhtirata. Jee, mä juoksen putkeen, ja putkeen ja vielä uudestaan! Kuka haluaisikaan hinkata keppejä ja kontakteja, kun voi liitää pussiin ja putkiin? Radan alussa Viiru kesti hyvin sivuttaisetäisyyttä, kunhan en  alkanut kääntyä liian aikaisin. Heidi myös havaitsi, että Viiru seuraa tosi tarkkaan pääni liikkeitä. Ei siis pidä katsoa vääriä esteitä. Esimerkiksi, kun vilkaisin 7/23-putken toiseen päähän, Viiru sujahti sinne, vaikka oli alunperin ollut ihan oikein menossa hypylle 21.

Ratapiiros Sisun blogista

Hypylle 20 pelitti parhaiten ihan tavallinen merkkaus+niisto - kunhan olisin lähtenyt ajoissa pois alta. Olipa ihan huippuhauskaa Viirulla ja minulla! Pikin mielestä oli kyllä aika barbaarista, ettei pikkukoirien nukkumaanmenoaikaa otettu paremmin huomioon. Kyllä maistuivat ruoka ja uni, kun pentunen pääsi viimein kotiin.

Vielä maanantai-iltanakin saatiin nauttia mainiosta ulkoilusäästä. Piki tutustui ihan uudennäköiseen koiraan, näyttelykampauksessa olevaan bichon frise Oskuun. Leikkiähän siitäkin olisi tullut, jos Osku olisi kerinnyt. Loppumatkasta tavattiin vielä naapurin bc Vinja, niin pentunen pääsi rallaamaan.