Ukot hommiin

Samuli Junton neuvojen mukaan on nyt haukuttu kahdet harkat. Maanantaina Josepan ryhmän harkoissa näkölähtöjä, pakenevia, kaikkea kivaa lelupalkalla. Ukko toi Viirun leikkien keskilinjalle. Yksi maalimies oli seisomassakin. Kauempana keskilinjasta haukku irtoaa paremmin. Juokseminen on vain niin kivaa? Haukku irtosi aluksi pihisten, mutta sitten yhä paremmin. Viimeisellä ukolla riitti hyvän haukun aloittaminen.

Esineruutu oli turkasen vaikea, myös kokeneille koirille. Se oli jotenkin hajuja täynnä. Keskityimme Viirun kanssa hankalahkon esineen nostamiseen sekä ruudun sisällä olevan tien ylitykseen. Aika monta lähetystä ja lähestymistä vaati. Mutta nousi kumpikin esine kuitenkin!

Tänään lauantaina oli tollereiden hakuharkat, ja sunnuntaina vielä jatketaan. Mukana olivat Nuusku, Rapsu ja Sisu sekä Arvo. Taas joutuivat ukot hommiin, leikkimään keskilinjalle saakka. Koska mukana on lajiin tutustuja (hmm, onkohan tollerien humputteluhakuharkat oikea paikka...), Viirulle pantiinkin kaksi ukkoa valmiiksi piiloon. Haukkuja vaadittiin vain viisi. Komeita haukkuja tulikin. Sää oli ihanan viileä.

Kysymys ehkä osittain kuuluukin: miten opettaa Viiru haukkumaan helteellä kunnolla? Ja auttaako juottaminen, viilentäminen, kunnon parantaminen, innon parantaminen? Sään vaikutus olisi myös osittainen vastaus siihen tuntumaan, että haukku on kesällä huonontunut. Mutta totta kai haukkua pitää vahvistaa myös muista näkökulmista ja yrittää vähentää läheisriippuvuutta ;) Taas ollaan lähempänä tavoitetilaa: haukkuilmaisu + lelupalkka. Pois kaikki turhat härpäkkeet ja kylmälaukut :)

Hain Topinkin mökiltä tolleriharkkoihin, koska se on sentään tolleri. Topi sai Nuuskun lisäksi demota irtorullailmaisua. Nenä toimi huipusti, pistot olivat Topilta aika suoria, rullat tulivat minulle. Oli aika jaksaminen Topsukalta, joten seuraavaksi mennään taas suorapalkalla (ainakin jos on lämmin).

Muuta ei olekaan juuri tehty. Torstaina lähdin mökiltä lääkäriin, kokoukseen ja agilitytreeneihin tarkoituksenani palata saman tien saunan kuistille istuksimaan, mutta toisin kävi. Viime sunnuntain koulutuksen jälkeen pahentunut pikkusormen (ja vielä vasemman käden!) pikkuvaiva olikin ärhäkkä tulehdus, jota nyt liian myöhäisen lääkäriin hakeutumiseni vuoksi parannellaan pitkään. Saa nähdä, päästäänkö ensi viikolla kovasti odottamiini Finascin järjestämiin ASCAn agilitykisoihin ja paimennuskokeeseen. Jos ei päästä, soimaan kyllä itseäni melkoisesti siitä, ettei aikuinen ihminen tajua itse mennä lääkäriin, vaikka sormea särkee päivä- ja varsinkin yötolkulla lähes sietämättömästi. Tai kunhan nyt paranisi kunnolla. Sisaret hennot bluemerle valkoisin ja tan merkein ja musta valkoisin ja tan -merkein ovat kyllä empaattisia hoitajia.