Älä seiso koiran hännän päällä

Sunnuntaina suunnattiin jälleen sadetta ja sormea uhmaten hakumetsään. Jospa hakukin alkaisi sujua, kun joka päivä treenataan ;) Mukana tollerihapuilussa olivat meidän lisäksemme Nuusku ja Sisu sekä Susu. Sääli tosin, että agilityn MM-karsinnan finaali jäi näkemättä.

Valittiin tietysti mustikkainen alue. Oli myös rinnettä ja alueella metsätien ylitys. Topi pääsi ekana baanalle. Ukkoja kaksi, irtorullat kummallakin. Jos Topi olisi tehnyt ekallakin suoran piston, se olisi selvinnyt paljon vähemmillä askelilla; eteneminen helpossakin maastossa on melko verkkaisaa. Hyvin meni, ja Topsukan silmät loistivat.

Viirulla oli neljä pimeää ukkoa (siirtyvät Heidi ja Sirkku), yksi kussakin kulmassa. Jäin keskilinjalle odottelemaan, kunnes maalimies alkoi sovitun haukkumäärän jälkeen leikkiä Viipon kanssa, sitten lähdin leikkivää paria vastaan. Haukkuja oli viidestä neljäänkymmeneen, viimeisellä vain haukun aloitus. Viimeisellä oli palkkana myös makaronilaatikon tähteet.

Haukku vaatii vieläkin tukemista välillä eikä ole pitkää yhtenäistä sarjaa. Kyllä se siitä kehittyy. Treeni meni mielestäni oikein hyvin. Ekalla ukolla Viiru lähti kaartamaan turhan kauas aluetta eteenpäin ja lähetin uudelleen. Kolmosella Viiru havaitsi jotain heti alueen jälkeen alkavalla suolla ja koukkasi sitä kautta.  Lähetyksessä seisoin Viirun hännän päällä, joten lähteminen olikin hieman vaikeaa. Nelosukolle säntääminen vaatikin sitten kaksi ukko-käskyä. Toisella Viipo uskoi, etten nyt seisoskele puuhkahännän päällä.

Sitten poimittiin mustikoita.

Topi odottaa tarjoilua.

Itsepalvelu

 

 

 

 

Ihan oikeasti, ei vain syöty koko aikaa.

Susu ja Sirkku näytölle

Sirkku kyselee blogissaan: Pieni gallup: kännykkäkuvat – joo! / menettelevät / ei missään nimessä? Tottakai joo! Tässäkin on hieno kuva, jonka alunperin piti vangita se hetki, kun Susu ilmestyy metsästä kiintorulla suussa. Vaikka kännykkäkuvat ovat teknisesti suttuisia ja epätarkkoja, ne dokumentoivat elämämme aitoja hetkiä viiltävän osuvasti ja terävästi.

Ennen treenejä tapasimme samassa paikassa Ilomantsintien varressa kuin maanantainen hakuporukkamme. Viime  maanantaina kohtaamispaikan vieressä satasen alueella sattui kolari: henkilöauto paukautti täydessä vauhdissa kääntyvän henkilöauto+peräkärry-yhdistelmän perään. Henkilövahinkoja ei onneksi tulllut, mutta posahdus oli melkoinen. Eivätkä jäyhät pk-harrastajat muistaneet käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viiru säikähti kunnolla ekaa kertaa elämässään, mikä oli uutta ja outoa. Topsukkahan pelkäsi pitkälle keski-ikään milloin mitäkin ja ainakin kaikkea uutta ja vierasta - ja lisäksi palautuminen oli tosi hidasta. Viiru sen sijaan taisi unohtaa säkähdyksen pian. Maanantai-illan treenissä se oli oma itsensä, eikä se myöskään tänään pelännyt paikkaa lainkaan.