Nuttu nurin, onni oikein?

Olipa antoisa hakukoulutus tänään. Samuli Juntto (kennel Särkivaaran) veti josepalaisille treenit.

Eilen mietin: Viime kesänä kouluttaja passitti meidät tokokentälle opettelemaan rullailmaisun osia. Mitenhän huomenna käy?

No, tietysti pitää mennä kentälle harjoittelemaan haukkumista! Treeniehdotuksia metsään:

• Juoksen ukon ohi, kun Viiru haukkuu, ja ukko vapauttaa hyvän  haukun myötä (tätä kokeiltiin).
• En mene lainkaan ukolle, maalimies tuo/vapauttaa Viirun keskilinjalle.
• Jos Viiru lopettaa haukkumisen, ukko lähtee karkuun.
• Siirrytään (tai ainakin kokeillaan) kaikilla ukoilla lelupalkkaa. 
• Haukkuva koira palkataan aina ensin sanallisella kehulla. Maalimiehen liike ei ole vapautus haukkumisesta.
• Koiralle annetaan apuja heti tai ei anneta lainkaan.

Muita neuvoja: Suorien pistojen vaatiminen: vaikka koira olisikin saanut hajun hortoilunsa tuloksena, kutsutaan se takaisin eikä annetä edetä ukolle. Lähetetään uudelleen. 

Muiden treeneistä:

• jämäkämpi käskytys harkoissa, koska kokeessa kuitenkin on tiukempi ote
• omissakin treeneissä keskilinjalla vetäjä/tarkkailija 
• laatikoiden tekemisessä 30 metrin etäisyydellä piston hyväksyminen "hyvä!" ja takarajalle etenemisestä uusi kehu ja luoksetulokutsu

Treenejä suunniteltaessa Seija huomautti, että nyt kun on kouluttaja, kannattaa poistua mukavuusalueelta ja tehdä jotain uutta ja/tai vaikeaa. Eli suunnitelma uusiksi ;) Neljä ukkoa niin että kaikki olivat valmiina - en ole uskaltanut Topi-ilmiön pelossa laittaa saman puolen ukkoja yhtaikaa piiloihinsa. Siinä ei kuitenkaan ollut ongelmaa, Viiruhan menee melkoisen hyvin minne näytetään. Ekalla suoraa pistoa hämäsi vinottain alueen poikki kulkenut oja. Toinen lähetys tuotti tuloksen, mutta Samppa olisi tehnyt kolmannenkin: vaatinut Viipoa palamaan kakkoslähetyksestä takaisin, vaikka Viipo saikin paluumatkalla hajun.  Myös kolmonen taisi vaatia pari-kolme lähestystä, mutta en muista miksi. Nelonen oli häkkiin piiloutuva haamu.

Ekalla ukolla Viiru haukkui, kunnes olin mennyt ohi. Muilla vaadittiin kymmenisen haukkua.

Sampan mukaan ei saa helpottaa lähetystä kesken kaiken - koira vain lähetetään syvemmältä tarvittaessa uudelleen ja uudelleen. Myöskään haamua ei nosteta uudestaan.

Kuljetin Viirua koko radan ajan ilman liinaa. En nimittäin löytänyt hakuliinaa perheemme toisen hakuilijan jäljiltä. Sujui. 

Kysyin vielä lopuksi Sampalta puolileikilläni, pitäisikö taas vaihtaa ilmaisua. Ei. Ja varsinkin, kun uskon, että haukkuilmaisu onnistuu.

Alun suunnittelupalverin aikana havaitsin, että minulla oli nuttu nurin (mutta onni oikein?). Pikkuisen väsytti kahden tunnin yöunien jälkeen. Ei tullut uni ennen kuin kaikki rokkaajat olivat turvallisesti pedeissänsä. Viiru jaksoi helteessä aika hyvin, mutta kyllähän haukku kärsi. Loppulenkillä Vivven, Anin, Utun ja Polan kanssa vain nuorimmat jaksoivat edes hieman riekkua.