Perjantaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni fysioterapiassa. Lauantaina en sitten ollutkaan kovin köyhä enkä juurikaan kipeä. Lauantaina oli muutenkin hieno päivä. Keskipäivällä paistoi aurinko, ja lenkkeilimme Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa Lykynlammella. Välillä kahlasimme polvea myöten sohjossa mutta myös pitkiä pälvipätkiä löysimme.
Topi tallusti Heidin polvitaipeessa ja nautti lenkkeilystä täysin haukkauksin. Heidillä oli kuulemma oltermanni-savujuusto-maksa-mixiä. Ennen lenkkiä Topsukka hieman tokoili: seurasi, pysähtyi maahan tai seisomaan ja noudatti kaukokäskyjä. Kyllä se muistaa, suht sinnepäin ;)
Iltapäiväksi sää huononi ja tuuli niin että meinasi pipo/tukka lähteä lentoon. Lähdimme kuitenkin hallille keskiviikon ryhmäläisten kanssa. Hallin liepeillä Topskukkanen lenkkeili yllättävän innokkaasti ja hallissa köpötteli putkia ja siivekkeitä kahdessa setissä. Joka kerta piti hypätä minua vasten ja koettaa, josko namirasiasta putoaisi jotain ennen aikojaan. Kotona oli vielä tarjolla pitsasta ylijääneet juustopalaset. Kyllä oli hyvä päivä!
Olihan mukana myös Vipstaaki. Puoliltapäivin Nuusku asettui Viirun kanssa ensimmäiseen paikkamakuuseen. Olin melko lähellä Viirua, ja kävin kerran välipalkkaamassa. Kun Viiru oli paikallaan toisen kerran, Nuusku teki kaukokäskyjä. Viiru ei noussut kummassakaan setissä. Toinen treenattava oli se, että itse kävelisin luonnollisesti. Kävi ilmi, että se ei olekaan hyvä idea, koska mätkisin Viirua päähän ja se joutuisi väistämään kauemmas. Eli puoliluonnollisesti pitäisi ehkä kävellä. Perusasento on usein liian edessä (kyllä, Sirkku on sanonut aiemmin useasti). Lenkillä Viirulla oli niin paljon tutkittavaa, ettei se ehtinyt juurikaan kurmottaa pentua. Olin iloinen, että Viiru sai olla irti ja että omasta kurkusta lähti vielä ääntä lenkin jälkeen, ihan helpostikin. Sisu on ihana pusuttelija!
Hallilla Viiru pujotteli keppejä (harjoiteltiin lähettämistä ja aloituksen hakemista) sekä juoksi kontakteja kosketusalustan ja odottavan lussupallon kera. Piristykseksi oli hyppy-putki-pyöritystä. Kerran Viiru ohjautui ympyrältä putken sijasta puomille. Miksi? Huonon ohjauksen vuoksi. Sen sijaan että olisi palkannut hyvästä esteiden hakemisesta ja vahvistanut puomin oikeaa suoritusta, jäin kököttämään paikalleni, Viiru palasi puomilta takaisin ja loikkasi puolestä välistä alastuloa. Hyvä minä! Mutta muuten oli hyvä päivä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti